Maanviljelystä

Lehmiä ulkona jaloittelemassa

Maanviljely on monipuolisuutta vaativa ammatti. Maanviljeliyyteen kuuluu monia eri tehtäviä, joita on seurattava ja tehtävä joko päivittäin tai ainakin osan aikaa vuodesta.

Kotieläintilalla eläinten hoito on  jokapäiväinen työtehtävä riippumatta viikonpäivästä tai juhlapyhistä. Parret putsataan märistä kuivikkeista ja lannasta kahdesti päivässä ja tilalle laitetaan uudet kuivikkeet. Samalla tarkkaillaan eläinten hyvinvointia, tulevia pokimisia ja kiimoja, eli koska eläin olisi siemennettävä. Roboteille viedään ne lehmät, jotka eivät ole sinne itse menneet esim. juuri poikinut hieho, joka ei ole vielä tottunut lypsyllä käymiseen. Päivittäisiin töihin kuuluu myös lypsyrobottien pesu, maitosuodattimien vaihto, vasikoiden juotto ja rehun jako lehmien ruokintapöydälle. Lehmiä siemennetään, autetaan poikimaan, laitetaan umpeen eli lypsäminen tyrehdytetään kahdeksi kuukaudeksi ennen poikimista, jolloin lehmän energia ei kulu maidontuotantoon vaan vasikan kasvattamiseen. Viljelijä toimii siis päivittäin kätilönä, lääkärinä, sähkö- ja putkimiehenä, toimistotätinä, koneenkorjaajana ja eläinten hoitajana.

robotin huoltoa

Mieheni toimii myös "eläinten ravitsemusterapeuttina". Eläinten ruokaseos eli ape tehdään meillä tällähetkellä vielä päivittäin. Oma ape lehmille ja toinen hieman erilainen satsi nuorkarjalle. Ape koostuu neljästä erilaisesta rehupaalista, joissa on mm. kokoviljasäilörehua, kuten kaura, ohra ja herne seosta, apilarehua, kuivaa heinää, valkuaiskasveja, kuten hernettä, virnaa tai härkäpapua sisältäviä paaleja. Joukkoon lisätään vielä kivennäistä, rypsirouhetta, vettä, täysrehuseosta, jossa on mukana myös pienempiä määriä tarvittavia hivenaineita. 

Nautatiloilla omista pelloista saatu karkearehu on iso ja tärkeä asia. Hyvä ja ravitseva ruoka on merkittävä osa eläinten hyvinvointia ja maidon laatua. Siksi meillä otetaan jokaiselta pellolta rehunäytteitä, joista selviää eri paalien ravintoarvot. Aina kun alamme syöttää uuden pellon paaleja, appeeseen menevä seos ja ravintoaineet lasketaan uudelleen. Sen jälkeen on tutkittava eläinten hyvinvointia, eläinten syömää rehumäärää, lannan koostumusta sekä maidon määrää ja laatua. Täten selviää, miten ape toimii- mitä osaa tarvitaan appeeseen lisää tai mitä siitä täytyy vähentää.

rehujen työntöä eläinten eteen

 Heinäkuun alussa alkaa automaattista ruokintajärjestelmää varten uusi rakennusprojekti. Lokakuussa työmäärä tämän osalta siis hieman helpottuu, kun Trioliet T40 ruokintajärjestelmä käynnistyy. Uusi ruokinta robotti mahdollistaa vielä tarkemman ruokavalion kussakin elämänvaiheessa olevalle eläimelle, sillä kone voi tehdä omalla reseptilla apeseoksen vaikka joka häkille erikseen. Kun kone jakaa rehun lehmien eteen, se samalla myös työntää rehua lähemmäs eläimiä, tällöin tuoretta ruokaa on koko ajan eläinten saatavilla.

niittoa

Kesällä näiden töiden lisäksi viljellään peltoja, joista eläinten vuoden ruoka saadaan. Ensin pellot kynnetään, muokataan, ajetaan lietettä ravinteeksi ja kerätään kivet, jotka ovat nousseet kyntäessä ylös. Sitten pellot kylvetään tietyn viljelykierron mukaisesti. Lähes heti äskeisten toukotöiden jälkeen monivuotisilta nurmipelloilta aletaan tekemään ensimmäistä rehua. Peltoja kierretään katsomassa ja tavoite olisi saada tehtyä rehu vähän ennen kuin heinä puhkeaa tähkälle, jolloin ravintoarvot ovat suurimmillaan. Pellot niitetään, ja niitetty heinä jää pelloille karhoiksi eli kasamaisiksi jonoiksi kuivamaan. Näitä karhoja vielä yhdistetään kolme yhdeksi isoksi karhoksi karhottimella. Näin pystymme säästämään polttoainetta ja aikaa kiireisellä ajalla ja myös rehu kuivaa paremmin. Karhot paalataan ja valmiit paalit käydään sen jälkeen nostelemassa riveihin pellon reunaan, jotta uusi rehu pääsisi kasvamaan. Paalauksen jälkeen nurmelle levitetään vielä karjanlantaa varmistamaan uuden heinän kasvua.

vanhan asuinrakennuksen purkua

Minun kivensiirtoyritys päättyi Valtterin apuun

Kaiken tämän lisäksi maanviljelijän tulee olla yrittäjä, joka maksaa laskuja, pitää kirjanpitoa, budjettia ja tekee kannattavuuslaskelmia eri investointien tullessa. Huolehtii, että tilalla on aina kuivikkeita, siiloissa täysrehua, robotilla kuluvia tarvikkeita ja pesuaineita, traktoreille polttoainetta ja eläimille tarvittavia lääkkeitä.. Kesäisin vielä maalataan ja korjataan maatilan rakennuksia sekä pestään pihatto ikkuinoista lattiaan ja kattoon:)

Opittuani ymmärtämään tätä kokonaisuutta koen, että maanviljelys, kaikesta tästä työmäärästä huolimatta, tuntuu tärkeältä ja kiinnostavalta!

Suvaitsevaisuutta

Kävin katsomassa Iisalmessa Miranda -mustalaisten holokausti näyttelyn. Ilokseni sain taas tuntea taiteen mahdollisuuden avata silmiä ja ajattelua. Pääsin ehkä hieman lähemmäs mustalaisten maailmaa sekä juuria ja syitä heidän tämänhetkiseen tilaansa.

Lapsuuden perheessäni arvostettiin ja harrastettiin laajasti kulttuuria. Kävimme katsomassa niin teatteria, oopperaa, taidenäyttelyitä ja konsertteja. Kun oma tieni jatkui opiskelemaan tanssia ensin Turun konservatorioon ja sieltä Teatterikorkeakouluun, jouduin itseni kanssa ristituleen. Minulle oli hyvin vaikea olla mukana siinä taiteentekijöiden rintamassa, jossa muita taiteilijoita sekä teoksia arvostellaan jatkuvasti. Teoksia ja taiteilijoita vartaillaan ja etsitään vikoja ja puutteita. Ajattelen toki itsekkin, että taidetta on moni tasoista, eivätkä kaikki taide-esitykset ole kaikkia varten.  Kuitenkaan en pystynyt ymmärtämään enkä hyväksymään sitä, kuinka lähes jokainen opettaja, jonka saimme oli monen luokkatoverini mielestä aina tyyliltään väärä tai muuten huono. Myös porukalla katsotut tanssiesitykset useimmiten heti arvosteltiin.. Aina löytyi negatiivistä kommentoitavaa. Jos esimerkiksi esityksen esitti balettitanssijat, niin liike oli liian hallittua ja ojenneltua, jos esittäjät oli taas enemmän esittävän taiteen puolta, niin esiintyjien kehot eivät kertoneet mitään ja esitykseen oli pitänyt liimata päälle tekstiä ja muuta ilmaisua.

Minulle tuli pitkäksi aikaa lukko katsoa tanssia. Ihan kuin olisin saanut stressin siitä, voinko pitää teoksesta ja osaanko edes katsoa tai arvioida sitä. Tilaani pahensi, kun huomasin kuinka totta oli väite, että taiteilijat tekevät teoksia ja toiset taiteilijat tulevat niitä katsomaan. Monissa tanssiesityksissä todellakin suurin osa katsojista tunnistin tanssijoiksi tai muiksi taiteilijoiksi. Minulla oli ollut lapsenomainen, vahva usko taiteen eheyttävään voimaan sekä silmiä avaavaan mahdollisuuteen suhteessa ihmiseen ja ympäristöömme. Kysyin, että mikä järki tässä kaikessa on? Onko tämä tärkeää työtä, jos tämä ei tavoita muita ihmisiä kuin toisia taiteen tekijöitä?  Voinko vain harjoittaa kehoani ja itseäni, koska minulla on siihen intohimo ja itse koen, että voisin kehoni kautta antaa jotain tärkeääkin ulos!?  

Tämä viisi vuotta poissa Helsingistä ja tanssiympyröistä on tehnyt minulle myös tanssijana hyvää, vaikka tanssijana toimiminen on ollut vähäistä. Olen harjoittanut pääsääntöisesti itsenäisesti joogaa ja sen avulla päässyt takasin ja ehkä myös syvemmälle itseeni. Kehoillamme on meille paljon kerrottavaa, jos sitä pysähtyy ja opettelee kuulemaan. Matkaa on toki minullakin tehtävänä. Välillä kotona kuunnellessani musiikkia alan liikkua ja tanssia ja sitten kyyneleet tulevat yllättäen ulos. Joku kohta sisälläni liikahtaa odottamatta. Suuri ja pitkälentoinen haaveeni olisi saada tehdä tätä matkaa itseeni joogaten, mutta viimeistään silloin kun olen vanha ja horjuva nainen, jonka iho on laikukas ja verisuonetkin kuultavat ohuen ihon alta, tanssin tätä kaikkea elämää ja ihmisenä olemista ja vien sen tavallisten ihmisten elämään ja arkeen. Ja ihmiset saavat silloin pyöritellä silmiä ja kummastella outoa mummoa, mutta toivon, että silti joku näkisi minussa ja tanssissani jotain, joka pysäyttäisi hänet ja saisi hänet jäämään katsomaan. Ihminen viestii vauvasta asti sanattomasti ja monesti tuo sanaton viesti menee meissä syvemmälle. Olen tullut taiteen avulla monesti liikutetuksi ja jollain tavalla avatuksi. Toivon, että me ihmiset voisimme avoimemmin silmin katsoa niin  itseämme, maailmaa kuin  taidettakin. Sillä kun annamme luvan sille, että voimme avoimin silmin katsoa kaikkea ympärillämme, voimme nähdä paremmin toisemme, arvostaa ja hyväksyä erilaisuudet ja etsiä sen jälkeen yhteinen kommunikointitapa erilaisten ihmisten kanssa.Tuo ymmärrys toisista ja itsestä olisi minusta yksi suurimmista asioista maailmassa, mitä tavoitella.

                                                                                            Kuva: Eeva Rantala