Kevät touhuja ja uudenlaista ruokintaa Pajulassa

 Kurjet saapuivat vihdoin ja pellot alkavat olla sulat. Pitkä aika ehti taas vierähtää siitä, kun viimeksi ehdin kirjoittaa. Ikkunan edustat pullistelavatkin jo esikasvatettavia taimia kasvihuoneeseen ja kasvimaalle. Sormet syyhyävät halusta päästä tekemään kukkapenkkiä, istuttamaan kasvimaan vihannekset sekä kunnostamaan ja maalaamaan rakennuksia.

 Kevättalvi ollut täynnä eloa ja touhua, mutta myös isoja muutoksia. Minä sain Kiuruvedelle pyörimaan omat joogatunnit ja lähdin mukaan teatteri Hulluviiman huikeaan ja hulluun joukkoon. Helmikussa starttasi vihdoin ruokintajärjestelmä ja kone toiminut alusta asti hyvin. Työajan säästö uudella robotilla ja apekeskuksella on huikea. Ennen appeidenteko kaikkine rehunjakoineen kesti n. 2,2 tuntia päivässä. Nyt rehukeskus on täytettävä talviakana n. 5 päivän välein ja kesällä n. kolmen päivän välein. Rehukeskuksen täyttö kestää vain alle 1,5 tuntia. Laite säästääkin työaikaa n. sata kahdeksan tunnin työpäivää vuositasolla, kun ottaa huomioon kaikki ruokintaan kuuluvat työt.

Iso muutos tilallemme on myös edellisen sukupolven siirtyminen kohti eläkepäiviä. Vaikka Esko onkin sanonut, että häntä saa edelleen kysellä töihin, niin ajattelullisesti tilanne muuttuu paljon. Emme voi olettaa, että Esko aina pääsisi apuun, joten kaikki työt on suunniteltava niin, että pärjäämme ja saamme työt tehtyä muutoinkin. Saammekin tilalle nuorennusta, kun tilalla aloittaa oppisopimuskoulutuksella parikymmenvuotias nainen oppimaan Eskon työnsarkaa. Talvella uusia kuvioita miettiessä ja tietämättömänä uudesta työntekijästä, Esko lupasi olla vielä touko- ja rehunteossa apuna. Tässäkin tilanteessa se on hyvä asia, sillä uusi työntekijämme saa nyt rauhassa opiskelella koneita ja talon tapoja.

Rakennusvaiheessa olevat täyttöpöydät.

Uutta ruokintajärjestelmää varten rakensimme syksyn ja talven aikana pihaton kylkeen 280m2 hallin. Hallissa on kuusi täyttöpöytää, joihin kokonaiset rehupaalit nostellaan traktorin etukuormaimella. Paalit kuoritaan ensin Valtterin kehittämällä leikkurilla pihalla, traktorista poistumatta. Paalit pidetään kokonaisena, jolloin estetään rehun nopea lämpeneminen. Täyttöpöytien edessä kulkee leikkuri, mikä leikkaa kustakin reseptiin kuuluvasta paalista kilon tarkkuudella rehua edessä kulkevalle kuljetin hihnalle. Kuljetin nostaa rehun apevaunuun, johon lisätään lopuksi tarvittavat täysrehut,hivenaineet, vitamiinit ja mahdollinen vesi. Reseptejä on tällä hetkellä kahdeksan, entisen kahden sijaan: lehmille, poikiville, umpeutettaville, ummessa olijoille, pikkuvasikoille, nuorkarjalle, tiinehtyville- ja tiineille hiehoille. Kun seos on kasassa, apevaunu sekoittaa rehun ja lähtee jakamaan appeen suunnitelluille eläimille. Takaisin tullessa apevaunu työntää myös muiden eläinten rehua lähemmäs. Järjestelmä varmistaa nyt kaikille eläimille tuoreen ja samanveroisen ruoan, kun ruokaa jaetaan päivän aikana 12 kertaa pienemmissä erissä. Näin ollen johtajaeläimet eivät voi syödä kaikkea parasta päältä, vaan arempien saapuessa omalla vuorollaan, pöydällä on taas uutta, tuoretta rehua tilalla.

Kuljetin hihna apevaunulle, joissa vaaka oikeaa rehumäärää varten.

Täyttöpöytien edessä kulkeva leikkuri.

. 

Apevaunu täyttöpaikalla.

Eläinten hyvinvoinnista

Eviran ohjeistalöytyvät vähimmäis vaatimukset eläinten käytössä olevien tilojen neliömetrimääriin, kiinteän lattian osuuteen ja ikkunapinta-alaan.

"Eläinsuojelussa on tapahtunut voimakasta kehitystä kaikkialla Euroopassa. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevista tieteellisistä tutkimuksista on saatu paljon uutta tietoa hyvinvoinnin edellytyksistä ja eläimille oleellisen tärkeistä perustarpeista. Myös ihmisten näkemykset eläimille kuuluvasta arvosta sekä eläinten oikeasta kohtelusta ja käsittelystä ovat muuttuneet.

Elintason nousu ja ihmisten hyvinvoinnin parantuminen ovat saaneet aikaan vaatimuksia myös eläinten elämänlaadun parantamiseksi. Ihmisillä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon niiden kyky muistaa ja tuntea kärsimystä.

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Myös tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." 

(http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/)

Muutama päivä sittem tilallamme kävi eläinlääkäri tekemässä hygienia tarkastusta. (Asiat kunnossa, huomutus tuli vain tankkihuoneessa olevasta matosta.) Eläinlääkäri kertoi, että eläinten hyvinvointiasiat kiinnostavat ja mietityttävät yhä enemmän ihmisiä. Ilmoituksia eläintenhyvinvointiin liittyen tulee tälläkin seudulla niin paljon, että yksi eläinlääkäri on palkattu vain tekemään tarkastus käyntejä ihmisten tekemistä ilmoituksista.

Eläinten hyvinvointi säädökset koskevat kaikkia tiloja ja osa tiloista valitsee maataloustukia hakiessa myös ylimääräisiä parannuksia eläinten oloihin, joista saa myös enemmän tukia. Mielestäni tämä on oikea linja- kannustaa viljelijöitä itse parantamaan eläinten oloja tiloilla ja siitä työstä maksetaan lisää.

 Vuosittain eläinlääkäri tekee tilalla eläinten terveystarkastuksen ja kolmenvuoden välein hygienia tarkastuksen. Joka vuosi tehdään myös Eu tarkastuksia satunnaisille tiloille, joista ilmoitetaan tilalle vain vuorokautta aikaisemmin. Eu- tarkastus oli tilallamme viime vuonna ja tarkastaja ja tarkastajan tarkastaja kiersivät katsomassa jokaisen merkityn eläimen, tilat, kirjan pidon ja siementen ostokuitit.  Luomu tiloilla peltopuolen tarkastukset tehdään vuosittain.

Parsia pitää olla pihatossa niin paljon, että halutessaan kaikki eläimet voisivat maata yhtäaikaa.

  Suomssa eläimistä pidetään tarkkaa kirjanpitoa ja valvontaa. Vasikan syntyessä kirjaamme syntymän WinAmmuun eli Laskentakeskuksen Eläinrekisteriin. Sinne kirjaamme myös kaikki eläinten tapahtumat: siemennykset, poikimiset, myynnit ja lopuksi kuoleman. Seuranta ja tarkkailu on jatkuvaa. Erään kerran jo vuosia sitten, kun tilan nuori karja eli hiehoaikansa lähitilalla. Eläinrekisteriin oli vahingossa, jompi kumpi tila kirjannut väärän päivän.  Seuraavassa Eviran kuukausiraportissa oli jo selvityspyyntö, missä hiehot olivat viettäneet yhden illan, kun saapumis ja lähtöpäivissä oli tilojen merkinnöissä yhden päivän ero. ( etäisyys silloiseen hoitopaikkaan oli n. 10km, joten matkaan ei kovin kauan mennyt) 

Tilallisina joudumme miettimään jokapäiväisesti eläinten hyvinvointia. Näemme, että kaltaisillamme tiloilla eläinten on hyvä olla. Lehmämme saavat liikkua vapaina vuoden jokaisena päivänä, ne saavat elää kukin omaa yksilöllistä rytmiään ruokailun, parressa märehtimisen, lypsytiheyden ja ulkoilun suhteen sekä toteuttaa lajityypillisiä piirteitään (elää laumana, nujuta toistensa kanssa ja hakea näin oma paikkansa laumassa). Eläimet saavat parasta mahdollista ruokaa ympäri vuoden ja jos sairastuvat, saavat parhaan mahdollisen avun ja eläinlääkärin vähintään 2 tunnissa siitä, kun soitamme eläinlääkärin päivystykseen. Päivittäisiin rituaaleihin kuuluu seurata kaikkien eläinten hyvinvointia: tarkkailla eläinten karvaa, seisoma-asentoja, kävelyä ja lannan koostumusta. Kun näemme merkkejä muutoksista, pystymme heti niihin puuttua. Voimme esimerkiksi vaihtaa appeen reseptiin aineiden suhteita, pyytää sorkanhoittajaa hoitamaan ontuvajalkaista tai tulehduksiin tai poikimahalvauksiin eläinlääkärin katsomaan ja arvioimaan hoidontarpeen.

 Uskon, että monista eläimistä pidetään Suomessa jopa parempaa huolta, kuin meistä ihmisistä. Monet ihmiset elävät tahtomattaan yksin, eivätkä saa vuosiin tarvitsemaansa hoitoa ja apua sairauksiinsa tai ongelmiinsa. Monilla ei ole varaa ravitsevaan ruokaan, saati kalliisiin hoitoihin ja lääkkeisiin. Hyvinvointivaltio Suomessakin on löytynyt ihmisiä kuolleena asunnoistaan, joista kukaan ei ole vuosikausiin tiennyt mitään. Eläinten hyvinvointi tarkastus suoritetaan kuitenkin vuosittain, eikä oloja saati eläimen fyysistä vointia pysty lennosta muuttamaan.  

Vaikka en itse hyväksy, enkä pidä hyvänä lehmien kiinnipitoa parsinavetassa, tiedän myös, että monet pientilalliset hoitavat eläimiään muutoin erittäin hyvin. Juuri eläinrakkaus on ollut monen syy haluta maanvijelijäksi ja jäädä tai muuttaa maalle. Tälläkin tilalla edelliset emännät hoitivat eläimiä rakkaudella ja silloisen parsinavetan eläimet jopa harjattiin käsin joka päivä. 

Purimme vanhan parsinavetan sisäosan ja teimme vasikoille uudet avarat tilat.

  Luin vähän aikaa sitten blogikirjoituksen (http://maajustiina.blogspot.fi/2014/11/enta-jos-maksaisi-lainasta-vain-korot.html) maanviljelijältä, joka oli ollut Tanskassa, tutustumassa sikäläiseen viljelytapaan. Olin järkyttynyt asiasta, vaikka sekä mieheni, että hänen vanhempansa ovat tehneet samantyyppisiä tilavierailuja Hollantiin. Mieheni kertoi, ettei kukaan tilojen omistaja voisi edes ajatella itse juovansa tilan maitoa. Eläimiä tiloilla on monta sataa eivätkä ne koskaan pääse ulos( poikkeus luomutilat, joilla velvoite laidunkauden aikaiseen lainunnukseen. Lehmille syötetään jopa 70% täysrehua, joka lisää maidontuotantoa. Eläin käy koko elämäsä ylikierroksilla ja kestävät maximissaa kaksi lypsykautta. ( Vertailuksi: meidän yksi vanhimmista lehmistä Viti, joka on yhdeksän vuotta vanha.) 

Näillä tavoilla maidon hinta saadaan todella matalaksi ja ihmiset voivat ostaa halpoja maitotuotteita enemmän. Se, joka kärsii, ovat eläimet. Me emme Suomessa pystyisi edes kilpailemaan halvimman maitolitran tuottamisesta pohjoisen sijaintimmekaan takia, mutta harmillista on etteivät ihmiset tiedä mistä hintaerot johtuvat. Kuitenkin meidän viljelijöiden ja karjatilallisten on mahdollista muuttaa ja parantaa toimintatapojamme, muokata tiloja ja eläintenoloja, jos vain kuluttajat ymmärtävät asioiden markityksen.

Valtterin kengissä

Alun turvotus, mistä nilkan ympärysmitta vain kasvoi.

 Niin sitten kävi, ettäValtterin nilkka vääntyi iltanavetalla. Kotiin raahautuessa, nilkka oli jo paisunut palloksi ja kipu kova. Jääpussi nilkanympärille ja jalka ylös. Muutama kuukausi sitten Valtterilta vääntyi nilkka, mutta nyt tilanne näytti paljon pahemmalta. Jalkaan ei voinut koskea, eikä sitä voinut laskea alas. Ei auttanut, kuin alkaa miettiä, miten ja kuka laittaa traktorin yöksi lämmitykseen, miten aamun appeet saadaa tehdyksi saati lehmä hommat hoidettua? Minä en osaa mitään traktoreihin liittyvää, vakituinen työntekijämmekin ilmoitti ikäväksemme, että oli saanut angiinaan, eikä pääse tulemaan aamulla töihin. No, minä menen navetalle ja Valtterin isä lupasi tulla appeen tekoon.


Olen päässyt maatilalla tähän asti helpolla, vaikka olen erinäisiä töitä kokoajan tehnytkin. Olen saanut nousta aamuisin joogaamaan, kun Valtteri on lähtenyt töihin ja tehdä töitä silloin kun olen halunnut. Valtteri on vastannut kaikesta. Ostaessamme maatilan nuorempi poikamme oli kuukauden ikäinen ja vanhempi täytti juuri 2 vuotta. Hoidin alussa pääosin poikimme. Välillä itkuun ja käytettävissä olemiseen väsyneenä, kävin navetalla kuuntelemassa varpusten liverrystä, ja sain hetken levon ja irtioton ja toisaalta pääsiin purkamaan liikkeellä olon tarvetta. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että Valtteri teki minulle paperille ohjeet, mitä piti kulloinkin tehdä. Sitten yritin tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyin. Usein tapahtui kuitenkin jotain, mihin oli lopulta soitettava miehet avuksi.

Kävimme illalla etäyhteyden avulla kotikoneelta läpi pihaton työlistoja.  Katsoimme, mikä tilanne navetalla oli ja oliko eläinten huomiolistat ajantasalla. Valtteri jätti työlistat auki pihaton koneelle niin, että pystyin vain tulostaa sen aamulla toimistosta ja lähteä alas hommiin. Selvisin aamunavetasta ja lähdin sitten viemään Valtteria lääkäriin. Pakolliset käynnit Meijerillä, mistä ostamme suurimman osan maataloustarvikkeista, Lvi Rädyltä tarvikkeita rakennustyömaalle ja ruokaa kaupasta. Valtterin isä hoiti myös iltanavetan, sillä minulla oli opetuspäivä Kiuruvedellä.    
                                                                     
 Seuraavana aamuna se kaikki uusi oikeastaan sitten alkoi. Hieho poikii ja Valtterin isä Esko oli kaverina ja kertoili ja näytti minulle, miten hiehon ensimmäisten lypsyjen jännitys saadaan purettua. Viheltelemällä, taputtelemalla ja silitelemällä selkää sekä heiluttelemalla ja hieromalla utareita hieho rauhoituu, rentoutuu ja myös maito lähtee virtaamaan.
 Robotit hälyttivät muutaman eläimen kohdalla vähäisistä maitomääristä- pitäisi siis laittaa ne umpeen. Soitan monta puhelua Valtterille, milloin lypsän? Montako tuntia välissä seuraavaan lypsyyn? Koska siirretään umpeenmenohäkkiin, jossa ne saavat mm. erityyppistä ruokaa? Koska maito tyrehdytetään kokonaan ja siirretään lehmä umpilehmien joukkoon kasvattelemaan vasikkaa?
 Mitäs kaikkea teen niille lehmille, joiden maidossa on liikaa soluja? Mitkä niistä pitää tyhjätä robottilypsyn lopuksi vielä käsin? Milloin taas vedinkuppeja pitää lypsynaikana painattaa, että robotti tyhjäisi tarkemmin ja milloin taas pitäisi hieroa ja pehmittää utareita?
 Tietokoneella toisella eläimellä sama solumäärää hälyttää punaista eli liikaa soluja, toisella taas ei, vaikka lukema olisi jopa korkeampi. Täytyy siis tehdä lettupannutestejä. Lypsää käsin pieni tilkka maitoa valkoiselle muoviastialle, joka näyttää neljän letun lettupannulta. Solutestiaine reagoi maitoon niin, että vaihtaa väriä sekä klimppiintyy, jos kyseisessä maidossa on liikaa soluja. Teen muutaman. Ei vielä utaretulehduksia, joten hieronnalla ja tarkkomisella on apua lehmille. Kyykkäilen (peloissani) soluttavien lehmien alla ja yritän löytää tukkeutuneita maitorauhasia, joita sitten hieroa auki. Ja hieronkin sitten urakalla:)

Illalla kaksi lehmää yritti karata takaportista, jonka olin sulkenut niin, ettei lukitus ollutkaan kytkeytynyt.  Kun saan juostua toiseen päähän lehmä tuuppaisee sulamaan tuotuja kuivike paaleja. Yksi jäinen paali tippuu ylhäältä raahkaisten säärtäni. Sattuu.
Ajattelen, että rauhoitun ja menen tyhjentämään käsin yhden tulehtuneen utareen. Esko oli aamulla näyttänyt, miten lehmän voi lypsää niin, ettei se pääsisi potkimaan erityishoitoja tehdessä. No, ei aivan onnistunut ensiyrittämällä. Lehmä nimeltä Vaali potkaisee minua rintalastaan ja lennän selälleni maahan. Taisinpa itkeä tovin ja miettiä että, käymäni tanssijan koulutusohjelmat on aika puuttelliset näihin hommiin...

  Aamulla poikinut hiehokaan ei anna minun viedä sitä lypsylle. Hieho aistii, että olen nyt pelokas ja alakynnessä. Nyt on Eskokin kummitätinsä syntymäpäivillä, eikä auta, kun pyytää Valtteri apuun. Valtteri joutuu ottamaan juoksu askelia hiehon kanssa.  Nilkka turpoaa taas entistä isommaksi ja joitain verisuonia taitaa katketa, kun hyytelömäiseen jalkaterään on illalla vaihtunut sininen väri. Eipä auta silti kuin laittaa herätyskello taas 5.45 soimaan ja nukkumaan.

Haluatko pusun?

Seuraavana päivänä paistaa minulle jo aurinkokin. Toinenkin hieho poikii ja saan sen lypsettyä. Laulan sille poikien nukutuslauluja, silitän ja rapsutan. Hieho alkaa rauhoittua. Uskallan hieroa ja pehmennellä utareita. Ilokseni huomaan, että jännitys lähtee ja maitoa alkaa virrata. Toinen ilontunne tulee kun huomaan tietokoneelta, että hapoille ja kipeäksi asti hieromat käteni ovat tehneet hyvää työtä. Solumäärät on laskeneet, eikä tarvitse enää näiden lehmien kohdalla pelätä utaretulehduksia. Uusi haaste on kuitenkin yrittää nähdä kaikkien 190 lehmän tila yhtäaikaa. Pitäisi osata nähdä eläimen voinnista ja utareista, mitkä hiehot täytyisi siirtää tutustumaan robottipuolelle ja milloin. Hiehot saavat olla kasvaa rauhassa oman sonnin kanssa, niin emme pysty tarkkaa tietämään, milloin ne ovat tulleet kantaviksi. Onneksi taas saan Eskon kaveriksi. Pyöräytämme koko ketjua eteenpäin. Viemme pikkuvasikoita vanhaan navettaan isompiin tiloihin ja sitten taas jokaisesta aitauksesta isoimmat seuraavaan aitaukseen, ja kolme hiehoa lehmien sekaan. Ensi viikolla sitten lisää. Seuraavana aamuna navettaan saapuessani yksi pikkuinen kirmaakin ruokintapöydällä. Taisi olla liian pieni siirrettäväksi, mutta saipa pienen seikkailun aamutuimaan...

pienet apurini

Olo aika väsynyt ja stressaantunutkin. Mielessä paljon asioita, mitä ei normaalisti pyörittele tai kanna niistä vastuuta. Sängyssä vielä mietin muistinko tarkastaa kaikki juomakupit ja altaat, että ovat varmasti puhtaita ja meneekö kaikkien maidot oikeaan osoitteeseen ja onko kaikilla tarpeeksi ruokaa yötä vasten.
Silmiä avaava ja haastava viikko oman mieheni mielensopukoihin ja päivärytmiin. Voisipa olla hyvä asia, että voisin jo ottaa osani tästä kantaakseni. Tiedolla ja totuttelulla pääsisi stressistä ja huolestakin:) Puuttuhan tästäkin huolehtimsmäärästä suurin osa tilan asioista. Kaikki kirjanpidot, eläinten ruokinta asiat, tarvikkeiden, täysrehujen ja kuivikkeiden tilaukset, koneiden huollot ja rehukeskuksen rakennustyöt ja siihen liittyvät asiat ja tietenkin itse eläinten ruoka ja sen viljely... Mutta joka tapuksessa. Nyt iloitsen, että saan palata sunnuntaina aamu kuuden joogarytmiin ja lomittaja huolehtii meidän lehmistä täyden koulutuksen avuin!