perjantai 16. tammikuuta 2015

Valtterin kengissä

Alun turvotus, mistä nilkan ympärysmitta vain kasvoi.
 Niin sitten kävi, ettäValtterin nilkka vääntyi iltanavetalla. Kotiin raahautuessa, nilkka oli jo paisunut palloksi ja kipu kova. Jääpussi nilkanympärille ja jalka ylös. Muutama kuukausi sitten Valtterilta vääntyi nilkka, mutta nyt tilanne näytti paljon pahemmalta. Jalkaan ei voinut koskea, eikä sitä voinut laskea alas. Ei auttanut, kuin alkaa miettiä, miten ja kuka laittaa traktorin yöksi lämmitykseen, miten aamun appeet saadaa tehdyksi saati lehmä hommat hoidettua? Minä en osaa mitään traktoreihin liittyvää, vakituinen työntekijämmekin ilmoitti ikäväksemme, että oli saanut angiinaan, eikä pääse tulemaan aamulla töihin. No, minä menen navetalle ja Valtterin isä lupasi tulla appeen tekoon.


Olen päässyt maatilalla tähän asti helpolla, vaikka olen erinäisiä töitä kokoajan tehnytkin. Olen saanut nousta aamuisin joogaamaan, kun Valtteri on lähtenyt töihin ja tehdä töitä silloin kun olen halunnut. Valtteri on vastannut kaikesta. Ostaessamme maatilan nuorempi poikamme oli kuukauden ikäinen ja vanhempi täytti juuri 2 vuotta. Hoidin alussa pääosin poikimme. Välillä itkuun ja käytettävissä olemiseen väsyneenä, kävin navetalla kuuntelemassa varpusten liverrystä, ja sain hetken levon ja irtioton ja toisaalta pääsiin purkamaan liikkeellä olon tarvetta. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että Valtteri teki minulle paperille ohjeet, mitä piti kulloinkin tehdä. Sitten yritin tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyin. Usein tapahtui kuitenkin jotain, mihin oli lopulta soitettava miehet avuksi.

Kävimme illalla etäyhteyden avulla kotikoneelta läpi pihaton työlistoja.  Katsoimme, mikä tilanne navetalla oli ja oliko eläinten huomiolistat ajantasalla. Valtteri jätti työlistat auki pihaton koneelle niin, että pystyin vain tulostaa sen aamulla toimistosta ja lähteä alas hommiin. Selvisin aamunavetasta ja lähdin sitten viemään Valtteria lääkäriin. Pakolliset käynnit Meijerillä, mistä ostamme suurimman osan maataloustarvikkeista, Lvi Rädyltä tarvikkeita rakennustyömaalle ja ruokaa kaupasta. Valtterin isä hoiti myös iltanavetan, sillä minulla oli opetuspäivä Kiuruvedellä.    
                                                                     
 Seuraavana aamuna se kaikki uusi oikeastaan sitten alkoi. Hieho poikii ja Valtterin isä Esko oli kaverina ja kertoili ja näytti minulle, miten hiehon ensimmäisten lypsyjen jännitys saadaan purettua. Viheltelemällä, taputtelemalla ja silitelemällä selkää sekä heiluttelemalla ja hieromalla utareita hieho rauhoituu, rentoutuu ja myös maito lähtee virtaamaan.
 Robotit hälyttivät muutaman eläimen kohdalla vähäisistä maitomääristä- pitäisi siis laittaa ne umpeen. Soitan monta puhelua Valtterille, milloin lypsän? Montako tuntia välissä seuraavaan lypsyyn? Koska siirretään umpeenmenohäkkiin, jossa ne saavat mm. erityyppistä ruokaa? Koska maito tyrehdytetään kokonaan ja siirretään lehmä umpilehmien joukkoon kasvattelemaan vasikkaa?
 Mitäs kaikkea teen niille lehmille, joiden maidossa on liikaa soluja? Mitkä niistä pitää tyhjätä robottilypsyn lopuksi vielä käsin? Milloin taas vedinkuppeja pitää lypsynaikana painattaa, että robotti tyhjäisi tarkemmin ja milloin taas pitäisi hieroa ja pehmittää utareita?
 Tietokoneella toisella eläimellä sama solumäärää hälyttää punaista eli liikaa soluja, toisella taas ei, vaikka lukema olisi jopa korkeampi. Täytyy siis tehdä lettupannutestejä. Lypsää käsin pieni tilkka maitoa valkoiselle muoviastialle, joka näyttää neljän letun lettupannulta. Solutestiaine reagoi maitoon niin, että vaihtaa väriä sekä klimppiintyy, jos kyseisessä maidossa on liikaa soluja. Teen muutaman. Ei vielä utaretulehduksia, joten hieronnalla ja tarkkomisella on apua lehmille. Kyykkäilen (peloissani) soluttavien lehmien alla ja yritän löytää tukkeutuneita maitorauhasia, joita sitten hieroa auki. Ja hieronkin sitten urakalla:)

Illalla kaksi lehmää yritti karata takaportista, jonka olin sulkenut niin, ettei lukitus ollutkaan kytkeytynyt.  Kun saan juostua toiseen päähän lehmä tuuppaisee sulamaan tuotuja kuivike paaleja. Yksi jäinen paali tippuu ylhäältä raahkaisten säärtäni. Sattuu.
Ajattelen, että rauhoitun ja menen tyhjentämään käsin yhden tulehtuneen utareen. Esko oli aamulla näyttänyt, miten lehmän voi lypsää niin, ettei se pääsisi potkimaan erityishoitoja tehdessä. No, ei aivan onnistunut ensiyrittämällä. Lehmä nimeltä Vaali potkaisee minua rintalastaan ja lennän selälleni maahan. Taisinpa itkeä tovin ja miettiä että, käymäni tanssijan koulutusohjelmat on aika puuttelliset näihin hommiin...

  Aamulla poikinut hiehokaan ei anna minun viedä sitä lypsylle. Hieho aistii, että olen nyt pelokas ja alakynnessä. Nyt on Eskokin kummitätinsä syntymäpäivillä, eikä auta, kun pyytää Valtteri apuun. Valtteri joutuu ottamaan juoksu askelia hiehon kanssa.  Nilkka turpoaa taas entistä isommaksi ja joitain verisuonia taitaa katketa, kun hyytelömäiseen jalkaterään on illalla vaihtunut sininen väri. Eipä auta silti kuin laittaa herätyskello taas 5.45 soimaan ja nukkumaan.
Haluatko pusun?

Seuraavana päivänä paistaa minulle jo aurinkokin. Toinenkin hieho poikii ja saan sen lypsettyä. Laulan sille poikien nukutuslauluja, silitän ja rapsutan. Hieho alkaa rauhoittua. Uskallan hieroa ja pehmennellä utareita. Ilokseni huomaan, että jännitys lähtee ja maitoa alkaa virrata. Toinen ilontunne tulee kun huomaan tietokoneelta, että hapoille ja kipeäksi asti hieromat käteni ovat tehneet hyvää työtä. Solumäärät on laskeneet, eikä tarvitse enää näiden lehmien kohdalla pelätä utaretulehduksia. Uusi haaste on kuitenkin yrittää nähdä kaikkien 190 lehmän tila yhtäaikaa. Pitäisi osata nähdä eläimen voinnista ja utareista, mitkä hiehot täytyisi siirtää tutustumaan robottipuolelle ja milloin. Hiehot saavat olla kasvaa rauhassa oman sonnin kanssa, niin emme pysty tarkkaa tietämään, milloin ne ovat tulleet kantaviksi. Onneksi taas saan Eskon kaveriksi. Pyöräytämme koko ketjua eteenpäin. Viemme pikkuvasikoita vanhaan navettaan isompiin tiloihin ja sitten taas jokaisesta aitauksesta isoimmat seuraavaan aitaukseen, ja kolme hiehoa lehmien sekaan. Ensi viikolla sitten lisää. Seuraavana aamuna navettaan saapuessani yksi pikkuinen kirmaakin ruokintapöydällä. Taisi olla liian pieni siirrettäväksi, mutta saipa pienen seikkailun aamutuimaan...


pienet apurini
Olo aika väsynyt ja stressaantunutkin. Mielessä paljon asioita, mitä ei normaalisti pyörittele tai kanna niistä vastuuta. Sängyssä vielä mietin muistinko tarkastaa kaikki juomakupit ja altaat, että ovat varmasti puhtaita ja meneekö kaikkien maidot oikeaan osoitteeseen ja onko kaikilla tarpeeksi ruokaa yötä vasten.
Silmiä avaava ja haastava viikko oman mieheni mielensopukoihin ja päivärytmiin. Voisipa olla hyvä asia, että voisin jo ottaa osani tästä kantaakseni. Tiedolla ja totuttelulla pääsisi stressistä ja huolestakin:) Puuttuhan tästäkin huolehtimsmäärästä suurin osa tilan asioista. Kaikki kirjanpidot, eläinten ruokinta asiat, tarvikkeiden, täysrehujen ja kuivikkeiden tilaukset, koneiden huollot ja rehukeskuksen rakennustyöt ja siihen liittyvät asiat ja tietenkin itse eläinten ruoka ja sen viljely... Mutta joka tapuksessa. Nyt iloitsen, että saan palata sunnuntaina aamu kuuden joogarytmiin ja lomittaja huolehtii meidän lehmistä täyden koulutuksen avuin!