Luomua!

Ote Kiuruvesi-lehdessä olleesta artikkelista 13.6.1990, kun Johanna ja Esko olivat aloittaneet Pajulan maatilalla luonnonmukaisen viljelyn.

1990- luvulla yleinen suhde luomutuotantoon oli negatiivinen. Johannan ja Eskon valintaa ihmeteltiin ja kummasteltiin. Vaikka tuosta ajasta on kulunut  24 vuotta, edelleen ihmettelijöitä riittää. Valtteri luennoi pari vuotta sitten luomutuotannosta Pihtiputaalla. Hänelle naureskeltiin yhä ja esitettiin samat kysymykset, kuin hänen isälleen parikymmentä vuotta sitten. "Eihän luomussa mikään kasva, kun lannoitteita ei käytetä." Tai sitten pelkät rikkakasvit valtaavat pellot, kun ei saa edes myrkyttää."

Tänä päivänä luomu herättää tunteita, intohimoja ja inhoa ja asia on paljon yleisessä keskustelussa. Monille luomu on turhaa rahan hukkaa, toiset valitsevat luomua, terveellisyyteen ja puhtauteen nojaten. Luomussa eli luonnonmukaisessa viljelyssä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse viljeltävien kasvien tuotantotavasta. Luomu viljelyn tavoitteena on tuottaa maataloustuotteita sellaisin valmistusmenetelmin, jotka eivät ole haitallisia ihmisten, eläinten, kasvien tai ympäristön hyvinvoinnille ja terveydelle. Samalla edistetään luonnon monimuotoisuutta sekä luonnonvarojen suojelua(http://www.mtk.fi/maatalous/luomutuotanto/fi_FI/mita_luomu_on/). Luomutuotannon hyödyistä ja haitoista on yhtälailla saatavissa erilaisia ja vastakkaisiakin tutkimustuloksia. Tässä kirjoituksessa en voi kertoa, kuin ne faktat, mitä omalla tilallamme on havaittu ja myös ne ajatukset ja tiedot, mihin meidän valintamme pohjaa. Kyselyitä luomusta ja tuotantotapaeroista tulee myös meille aika paljon, joten ajattelin kertoa meidän näkökulman asiaan täällä blogissa.

Herne-, kaura-, vehnä-kasvustoa heinäkuussa

Kasvinviljelyssä luonnonmukainen viljely tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että se, mitä pellosta on otettu, pyritään se sinne myös palauttamaan.  Meillä se toteutuu karjanlannan ja typensitojakasvien avulla. Typensitojakasveja ovat meillä nurmissa eri apila-lajikkeet ja herneet. Keväällä kevättöiden aloittamista täytyy malttaa odottaa ja mennä kylvövalmisteluihin pellolle vasta, kun maa on oikeasti myös syvältä lämmin. Näin taataan kylvettävälle kasvustolle paras mahdollinen alku kasvuun ja mahdollisuus selvitä kasvun kilvasta voittajana. Rikkakasvit kasvavat vauhdilla viileässäkin maassa. Luomussa kylvetty kasvi jäisi herkemmin rikkakasvien jalkoihin, kun sillä ei ole  apulantaa vauhdittamassa kasvua. Luomutuotannossa käytettävä kylvösiemen, on myös viljelty luomuehtojen mukaan.

Tavanomaisessa viljelyssä ongelmarikkakasvit tarpeen tullen tapetaan myrkyttämällä, jolloin viljeltävän kasvin on helpompi kasvaa viileässäkin maassa. Suurimman osan rikkakasveista luomusiemenen myöhäinen kylvöajankohtakin voittaa, mutta joitain, esimerkiksi ristikukkaisiin kuuluvan peltokanankaali on kerättävä käsin.  Kävelemme porukassa keväällä viileällä kelillä tai aikaisin aamulla pellolla, jolloin voikukat eivät ole vielä aueneet. Näin peltokanankaalin kirkkaan keltaiset kukinnot näkyvät. Juurineen otettuina olemme saaneet senkin pidettyä hyvin kurissa.

Luomussa käytämme apuna myös viljelykiertoa. Esimerkiksi säilörehunurmien viljelyssä on käytössä neljän vuoden kierto. Joka neljäs vuosi nurmi kynnetään ja pidetään yksi vilja/herne vuosi. Eri kasvilajit käyttävät maasta eri ravinteita, joten vaihtelu parantaa kasvua ja tasaa maan ravinnepitoisuuksia. Pelkästään viljaa viljelevillä tiloilla viljelykierto on ensiarvoisen tärkeää, jotta väliin saadaan kylvettyä näitä typensitoja kasveja, joita viljat eivät ole.

Luomussa ravinteena on myös mahdollisuus käyttää viherlannoitusnurmea. Annetaan apilanurmen kasvaa ja kerätä typpeä maaperään, mutta jätetään kasvusto keräämättä, jotta se jää ravinteeksi peltoon. Meillä tämä on aika vähän käytössä, jotta saadaan kerättyä riittävästi karkearehua ruokittavien eläinten tarpeisiin.

Kivienkeräystä

Luomuun siirtyminen palautti elämän pelloille. Ravinteikas humuskerros oli ollut "tavallisen tuotannon aikana" vain noin 5-10 sentin paksuinen, eikä pieneliöitä näkynyt. Tällä hetkellä peltojen humuskerros on lähes puoli metriä ja pieneliöitä löytyy lähes kahden metrin syvyydestä. Tavanomaisessa tuotannossa käytettävät rikkakasvien torjunta aineet ja lannoitteet tappavat samalla maan pieneliöstöä. Pieneliöt estävät maata tiivistymästä ja vaikuttavat maan kuohkeuteen mönkimällä mullassa ja saaden näin aikaan pieniä ilmareikiä. Tavanomaisesti viljellen kylvön yhteydessä maahan kylvetään myös apulanta. Tällöin kasvien juuristolla ei ole kuitenkaan tarvetta mennä syvemmälle, kun kaikki tarpeellinen on siinä pinnassa. Näin juuristo jää matalaksi ja kasvusto on riskialttiimpi kuivuudelle kuin sateillekkin. Rankkojen sateiden sattuessa tavanomaisesti viljelty pelto ei enää ime vettä, kun maaperä on niin tiivistynyttä, siellä kun ei ole sitä matojen ja kasvien tekemää luonnollista "salaojitusta". Luomussa suositaankin syväjuurisia kasveja, jotka omalta osaltaan kuohkeuttavat maata tunkeutuessaan syvemmälle.

Tavallisella tuotantotavalla vaikeisiin sääilmiöihin voidaan osaltaan vastata levittämällä uusi annos apulantaa. Apulannan sisältämä  fosfori, mikä on kaiken kasvun edellytys, on kuitenkin louhittuna loppumassa maapalloltamme ja jo n. 25 vuoden aikana Suomen Siilinjärven ja Soklin louhoksista.  Tämä on meille erityisen painava syy viljellä maata luonnnonmukaisin ehdoin. Tuntuisi väärältä viljellä itse täysin tehoin ja jättää seuraaville sukupolville vain tyhjät pellot ja huimiin hintoihin, tai jo saavuttamattomiin nousseet lannoitteet.

Vaikka viljelijän päätavoite olisi saada tuotettua tuotteensa mahdollismman ekologisesti kestävällä tavalla, uskon itsekin luomutuotteiden puhatuden vaikutuksiin meissä ihmisissäkin. Voi on voita  ja kovaa rasvaa luomunakin, eikä se terveelliseksi muutu luomu nimen lisätessä. Silti uskon, että medän on myös hyvinvoinnin kannalta parempi syödä luomuna tuotettua ruokaa. Ei voi olla huono asia syödä kasvi, minkä siemen on jo luonnonmukaisesti kasvaneen kasvin siemen. Se on kylvetty hyvään ja ravinteikkaaseen maahan, eikä sitä ole myrkytetty tai keinolannoitettu. Näin kasvikin on saanut kasvaa omaa tahtiaan keräten maasta niitä oikeita ravinteita ilman myrkkyjen jäämiä. Jalostettavissa tuotteissa ero vain kasvaa, sillä luomutuotteiden valmistuksessa on paljon tarkemmat säädökset tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna.

Koska meillä on maitotila. Luomuun kuuluu myös eläinten hyvinvointi asiat. Esimerkkinä muutamia eläinten pitoon liittyviä asioita. Tilaa ja luonnonvaloa eläimillä täytyy olla luomunavetoissa enemmän, kuin tavallisella tilalla. Eläinten täytyy saada kesäisin laiduntaa pelloilla ja talvi aikaankin päästä ulkoilemaan. Eläinten sairastuessa esimerkiksi tulehduksiin, annamme eläimelle yhtälailla antibioottia, eläimen sitä tarvitessa ja eläinlääkärin määräyksestä. Maidon varoaika, eli aika siitä, kun maito on antibiootista puhdasta ja valmista meijeriin laitettavaksi on kuitenkin kaksinkertainen tavanomaiseen maitoon verrattuna.

Tässä pieni siivu meidän näkökannasta isosta luomutuotannon asiasta. Eviran luomuohjeisiin voi tutustua osoitteessa

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/lomakkeet+ja+ohjeet/luomu/

Herne oli korjuun ajankohdalla n. 170cm pitkää