Kevät touhuja ja uudenlaista ruokintaa Pajulassa

 Kurjet saapuivat vihdoin ja pellot alkavat olla sulat. Pitkä aika ehti taas vierähtää siitä, kun viimeksi ehdin kirjoittaa. Ikkunan edustat pullistelavatkin jo esikasvatettavia taimia kasvihuoneeseen ja kasvimaalle. Sormet syyhyävät halusta päästä tekemään kukkapenkkiä, istuttamaan kasvimaan vihannekset sekä kunnostamaan ja maalaamaan rakennuksia.

 Kevättalvi ollut täynnä eloa ja touhua, mutta myös isoja muutoksia. Minä sain Kiuruvedelle pyörimaan omat joogatunnit ja lähdin mukaan teatteri Hulluviiman huikeaan ja hulluun joukkoon. Helmikussa starttasi vihdoin ruokintajärjestelmä ja kone toiminut alusta asti hyvin. Työajan säästö uudella robotilla ja apekeskuksella on huikea. Ennen appeidenteko kaikkine rehunjakoineen kesti n. 2,2 tuntia päivässä. Nyt rehukeskus on täytettävä talviakana n. 5 päivän välein ja kesällä n. kolmen päivän välein. Rehukeskuksen täyttö kestää vain alle 1,5 tuntia. Laite säästääkin työaikaa n. sata kahdeksan tunnin työpäivää vuositasolla, kun ottaa huomioon kaikki ruokintaan kuuluvat työt.

Iso muutos tilallemme on myös edellisen sukupolven siirtyminen kohti eläkepäiviä. Vaikka Esko onkin sanonut, että häntä saa edelleen kysellä töihin, niin ajattelullisesti tilanne muuttuu paljon. Emme voi olettaa, että Esko aina pääsisi apuun, joten kaikki työt on suunniteltava niin, että pärjäämme ja saamme työt tehtyä muutoinkin. Saammekin tilalle nuorennusta, kun tilalla aloittaa oppisopimuskoulutuksella parikymmenvuotias nainen oppimaan Eskon työnsarkaa. Talvella uusia kuvioita miettiessä ja tietämättömänä uudesta työntekijästä, Esko lupasi olla vielä touko- ja rehunteossa apuna. Tässäkin tilanteessa se on hyvä asia, sillä uusi työntekijämme saa nyt rauhassa opiskelella koneita ja talon tapoja.

Rakennusvaiheessa olevat täyttöpöydät.

Uutta ruokintajärjestelmää varten rakensimme syksyn ja talven aikana pihaton kylkeen 280m2 hallin. Hallissa on kuusi täyttöpöytää, joihin kokonaiset rehupaalit nostellaan traktorin etukuormaimella. Paalit kuoritaan ensin Valtterin kehittämällä leikkurilla pihalla, traktorista poistumatta. Paalit pidetään kokonaisena, jolloin estetään rehun nopea lämpeneminen. Täyttöpöytien edessä kulkee leikkuri, mikä leikkaa kustakin reseptiin kuuluvasta paalista kilon tarkkuudella rehua edessä kulkevalle kuljetin hihnalle. Kuljetin nostaa rehun apevaunuun, johon lisätään lopuksi tarvittavat täysrehut,hivenaineet, vitamiinit ja mahdollinen vesi. Reseptejä on tällä hetkellä kahdeksan, entisen kahden sijaan: lehmille, poikiville, umpeutettaville, ummessa olijoille, pikkuvasikoille, nuorkarjalle, tiinehtyville- ja tiineille hiehoille. Kun seos on kasassa, apevaunu sekoittaa rehun ja lähtee jakamaan appeen suunnitelluille eläimille. Takaisin tullessa apevaunu työntää myös muiden eläinten rehua lähemmäs. Järjestelmä varmistaa nyt kaikille eläimille tuoreen ja samanveroisen ruoan, kun ruokaa jaetaan päivän aikana 12 kertaa pienemmissä erissä. Näin ollen johtajaeläimet eivät voi syödä kaikkea parasta päältä, vaan arempien saapuessa omalla vuorollaan, pöydällä on taas uutta, tuoretta rehua tilalla.

Kuljetin hihna apevaunulle, joissa vaaka oikeaa rehumäärää varten.

Täyttöpöytien edessä kulkeva leikkuri.

. 

Apevaunu täyttöpaikalla.

Eläinten hyvinvoinnista

Eviran ohjeistalöytyvät vähimmäis vaatimukset eläinten käytössä olevien tilojen neliömetrimääriin, kiinteän lattian osuuteen ja ikkunapinta-alaan.

"Eläinsuojelussa on tapahtunut voimakasta kehitystä kaikkialla Euroopassa. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevista tieteellisistä tutkimuksista on saatu paljon uutta tietoa hyvinvoinnin edellytyksistä ja eläimille oleellisen tärkeistä perustarpeista. Myös ihmisten näkemykset eläimille kuuluvasta arvosta sekä eläinten oikeasta kohtelusta ja käsittelystä ovat muuttuneet.

Elintason nousu ja ihmisten hyvinvoinnin parantuminen ovat saaneet aikaan vaatimuksia myös eläinten elämänlaadun parantamiseksi. Ihmisillä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon niiden kyky muistaa ja tuntea kärsimystä.

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Myös tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet." 

(http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/)

Muutama päivä sittem tilallamme kävi eläinlääkäri tekemässä hygienia tarkastusta. (Asiat kunnossa, huomutus tuli vain tankkihuoneessa olevasta matosta.) Eläinlääkäri kertoi, että eläinten hyvinvointiasiat kiinnostavat ja mietityttävät yhä enemmän ihmisiä. Ilmoituksia eläintenhyvinvointiin liittyen tulee tälläkin seudulla niin paljon, että yksi eläinlääkäri on palkattu vain tekemään tarkastus käyntejä ihmisten tekemistä ilmoituksista.

Eläinten hyvinvointi säädökset koskevat kaikkia tiloja ja osa tiloista valitsee maataloustukia hakiessa myös ylimääräisiä parannuksia eläinten oloihin, joista saa myös enemmän tukia. Mielestäni tämä on oikea linja- kannustaa viljelijöitä itse parantamaan eläinten oloja tiloilla ja siitä työstä maksetaan lisää.

 Vuosittain eläinlääkäri tekee tilalla eläinten terveystarkastuksen ja kolmenvuoden välein hygienia tarkastuksen. Joka vuosi tehdään myös Eu tarkastuksia satunnaisille tiloille, joista ilmoitetaan tilalle vain vuorokautta aikaisemmin. Eu- tarkastus oli tilallamme viime vuonna ja tarkastaja ja tarkastajan tarkastaja kiersivät katsomassa jokaisen merkityn eläimen, tilat, kirjan pidon ja siementen ostokuitit.  Luomu tiloilla peltopuolen tarkastukset tehdään vuosittain.

Parsia pitää olla pihatossa niin paljon, että halutessaan kaikki eläimet voisivat maata yhtäaikaa.

  Suomssa eläimistä pidetään tarkkaa kirjanpitoa ja valvontaa. Vasikan syntyessä kirjaamme syntymän WinAmmuun eli Laskentakeskuksen Eläinrekisteriin. Sinne kirjaamme myös kaikki eläinten tapahtumat: siemennykset, poikimiset, myynnit ja lopuksi kuoleman. Seuranta ja tarkkailu on jatkuvaa. Erään kerran jo vuosia sitten, kun tilan nuori karja eli hiehoaikansa lähitilalla. Eläinrekisteriin oli vahingossa, jompi kumpi tila kirjannut väärän päivän.  Seuraavassa Eviran kuukausiraportissa oli jo selvityspyyntö, missä hiehot olivat viettäneet yhden illan, kun saapumis ja lähtöpäivissä oli tilojen merkinnöissä yhden päivän ero. ( etäisyys silloiseen hoitopaikkaan oli n. 10km, joten matkaan ei kovin kauan mennyt) 

Tilallisina joudumme miettimään jokapäiväisesti eläinten hyvinvointia. Näemme, että kaltaisillamme tiloilla eläinten on hyvä olla. Lehmämme saavat liikkua vapaina vuoden jokaisena päivänä, ne saavat elää kukin omaa yksilöllistä rytmiään ruokailun, parressa märehtimisen, lypsytiheyden ja ulkoilun suhteen sekä toteuttaa lajityypillisiä piirteitään (elää laumana, nujuta toistensa kanssa ja hakea näin oma paikkansa laumassa). Eläimet saavat parasta mahdollista ruokaa ympäri vuoden ja jos sairastuvat, saavat parhaan mahdollisen avun ja eläinlääkärin vähintään 2 tunnissa siitä, kun soitamme eläinlääkärin päivystykseen. Päivittäisiin rituaaleihin kuuluu seurata kaikkien eläinten hyvinvointia: tarkkailla eläinten karvaa, seisoma-asentoja, kävelyä ja lannan koostumusta. Kun näemme merkkejä muutoksista, pystymme heti niihin puuttua. Voimme esimerkiksi vaihtaa appeen reseptiin aineiden suhteita, pyytää sorkanhoittajaa hoitamaan ontuvajalkaista tai tulehduksiin tai poikimahalvauksiin eläinlääkärin katsomaan ja arvioimaan hoidontarpeen.

 Uskon, että monista eläimistä pidetään Suomessa jopa parempaa huolta, kuin meistä ihmisistä. Monet ihmiset elävät tahtomattaan yksin, eivätkä saa vuosiin tarvitsemaansa hoitoa ja apua sairauksiinsa tai ongelmiinsa. Monilla ei ole varaa ravitsevaan ruokaan, saati kalliisiin hoitoihin ja lääkkeisiin. Hyvinvointivaltio Suomessakin on löytynyt ihmisiä kuolleena asunnoistaan, joista kukaan ei ole vuosikausiin tiennyt mitään. Eläinten hyvinvointi tarkastus suoritetaan kuitenkin vuosittain, eikä oloja saati eläimen fyysistä vointia pysty lennosta muuttamaan.  

Vaikka en itse hyväksy, enkä pidä hyvänä lehmien kiinnipitoa parsinavetassa, tiedän myös, että monet pientilalliset hoitavat eläimiään muutoin erittäin hyvin. Juuri eläinrakkaus on ollut monen syy haluta maanvijelijäksi ja jäädä tai muuttaa maalle. Tälläkin tilalla edelliset emännät hoitivat eläimiä rakkaudella ja silloisen parsinavetan eläimet jopa harjattiin käsin joka päivä. 

Purimme vanhan parsinavetan sisäosan ja teimme vasikoille uudet avarat tilat.

  Luin vähän aikaa sitten blogikirjoituksen (http://maajustiina.blogspot.fi/2014/11/enta-jos-maksaisi-lainasta-vain-korot.html) maanviljelijältä, joka oli ollut Tanskassa, tutustumassa sikäläiseen viljelytapaan. Olin järkyttynyt asiasta, vaikka sekä mieheni, että hänen vanhempansa ovat tehneet samantyyppisiä tilavierailuja Hollantiin. Mieheni kertoi, ettei kukaan tilojen omistaja voisi edes ajatella itse juovansa tilan maitoa. Eläimiä tiloilla on monta sataa eivätkä ne koskaan pääse ulos( poikkeus luomutilat, joilla velvoite laidunkauden aikaiseen lainunnukseen. Lehmille syötetään jopa 70% täysrehua, joka lisää maidontuotantoa. Eläin käy koko elämäsä ylikierroksilla ja kestävät maximissaa kaksi lypsykautta. ( Vertailuksi: meidän yksi vanhimmista lehmistä Viti, joka on yhdeksän vuotta vanha.) 

Näillä tavoilla maidon hinta saadaan todella matalaksi ja ihmiset voivat ostaa halpoja maitotuotteita enemmän. Se, joka kärsii, ovat eläimet. Me emme Suomessa pystyisi edes kilpailemaan halvimman maitolitran tuottamisesta pohjoisen sijaintimmekaan takia, mutta harmillista on etteivät ihmiset tiedä mistä hintaerot johtuvat. Kuitenkin meidän viljelijöiden ja karjatilallisten on mahdollista muuttaa ja parantaa toimintatapojamme, muokata tiloja ja eläintenoloja, jos vain kuluttajat ymmärtävät asioiden markityksen.

Valtterin kengissä

Alun turvotus, mistä nilkan ympärysmitta vain kasvoi.

 Niin sitten kävi, ettäValtterin nilkka vääntyi iltanavetalla. Kotiin raahautuessa, nilkka oli jo paisunut palloksi ja kipu kova. Jääpussi nilkanympärille ja jalka ylös. Muutama kuukausi sitten Valtterilta vääntyi nilkka, mutta nyt tilanne näytti paljon pahemmalta. Jalkaan ei voinut koskea, eikä sitä voinut laskea alas. Ei auttanut, kuin alkaa miettiä, miten ja kuka laittaa traktorin yöksi lämmitykseen, miten aamun appeet saadaa tehdyksi saati lehmä hommat hoidettua? Minä en osaa mitään traktoreihin liittyvää, vakituinen työntekijämmekin ilmoitti ikäväksemme, että oli saanut angiinaan, eikä pääse tulemaan aamulla töihin. No, minä menen navetalle ja Valtterin isä lupasi tulla appeen tekoon.


Olen päässyt maatilalla tähän asti helpolla, vaikka olen erinäisiä töitä kokoajan tehnytkin. Olen saanut nousta aamuisin joogaamaan, kun Valtteri on lähtenyt töihin ja tehdä töitä silloin kun olen halunnut. Valtteri on vastannut kaikesta. Ostaessamme maatilan nuorempi poikamme oli kuukauden ikäinen ja vanhempi täytti juuri 2 vuotta. Hoidin alussa pääosin poikimme. Välillä itkuun ja käytettävissä olemiseen väsyneenä, kävin navetalla kuuntelemassa varpusten liverrystä, ja sain hetken levon ja irtioton ja toisaalta pääsiin purkamaan liikkeellä olon tarvetta. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että Valtteri teki minulle paperille ohjeet, mitä piti kulloinkin tehdä. Sitten yritin tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyin. Usein tapahtui kuitenkin jotain, mihin oli lopulta soitettava miehet avuksi.

Kävimme illalla etäyhteyden avulla kotikoneelta läpi pihaton työlistoja.  Katsoimme, mikä tilanne navetalla oli ja oliko eläinten huomiolistat ajantasalla. Valtteri jätti työlistat auki pihaton koneelle niin, että pystyin vain tulostaa sen aamulla toimistosta ja lähteä alas hommiin. Selvisin aamunavetasta ja lähdin sitten viemään Valtteria lääkäriin. Pakolliset käynnit Meijerillä, mistä ostamme suurimman osan maataloustarvikkeista, Lvi Rädyltä tarvikkeita rakennustyömaalle ja ruokaa kaupasta. Valtterin isä hoiti myös iltanavetan, sillä minulla oli opetuspäivä Kiuruvedellä.    
                                                                     
 Seuraavana aamuna se kaikki uusi oikeastaan sitten alkoi. Hieho poikii ja Valtterin isä Esko oli kaverina ja kertoili ja näytti minulle, miten hiehon ensimmäisten lypsyjen jännitys saadaan purettua. Viheltelemällä, taputtelemalla ja silitelemällä selkää sekä heiluttelemalla ja hieromalla utareita hieho rauhoituu, rentoutuu ja myös maito lähtee virtaamaan.
 Robotit hälyttivät muutaman eläimen kohdalla vähäisistä maitomääristä- pitäisi siis laittaa ne umpeen. Soitan monta puhelua Valtterille, milloin lypsän? Montako tuntia välissä seuraavaan lypsyyn? Koska siirretään umpeenmenohäkkiin, jossa ne saavat mm. erityyppistä ruokaa? Koska maito tyrehdytetään kokonaan ja siirretään lehmä umpilehmien joukkoon kasvattelemaan vasikkaa?
 Mitäs kaikkea teen niille lehmille, joiden maidossa on liikaa soluja? Mitkä niistä pitää tyhjätä robottilypsyn lopuksi vielä käsin? Milloin taas vedinkuppeja pitää lypsynaikana painattaa, että robotti tyhjäisi tarkemmin ja milloin taas pitäisi hieroa ja pehmittää utareita?
 Tietokoneella toisella eläimellä sama solumäärää hälyttää punaista eli liikaa soluja, toisella taas ei, vaikka lukema olisi jopa korkeampi. Täytyy siis tehdä lettupannutestejä. Lypsää käsin pieni tilkka maitoa valkoiselle muoviastialle, joka näyttää neljän letun lettupannulta. Solutestiaine reagoi maitoon niin, että vaihtaa väriä sekä klimppiintyy, jos kyseisessä maidossa on liikaa soluja. Teen muutaman. Ei vielä utaretulehduksia, joten hieronnalla ja tarkkomisella on apua lehmille. Kyykkäilen (peloissani) soluttavien lehmien alla ja yritän löytää tukkeutuneita maitorauhasia, joita sitten hieroa auki. Ja hieronkin sitten urakalla:)

Illalla kaksi lehmää yritti karata takaportista, jonka olin sulkenut niin, ettei lukitus ollutkaan kytkeytynyt.  Kun saan juostua toiseen päähän lehmä tuuppaisee sulamaan tuotuja kuivike paaleja. Yksi jäinen paali tippuu ylhäältä raahkaisten säärtäni. Sattuu.
Ajattelen, että rauhoitun ja menen tyhjentämään käsin yhden tulehtuneen utareen. Esko oli aamulla näyttänyt, miten lehmän voi lypsää niin, ettei se pääsisi potkimaan erityishoitoja tehdessä. No, ei aivan onnistunut ensiyrittämällä. Lehmä nimeltä Vaali potkaisee minua rintalastaan ja lennän selälleni maahan. Taisinpa itkeä tovin ja miettiä että, käymäni tanssijan koulutusohjelmat on aika puuttelliset näihin hommiin...

  Aamulla poikinut hiehokaan ei anna minun viedä sitä lypsylle. Hieho aistii, että olen nyt pelokas ja alakynnessä. Nyt on Eskokin kummitätinsä syntymäpäivillä, eikä auta, kun pyytää Valtteri apuun. Valtteri joutuu ottamaan juoksu askelia hiehon kanssa.  Nilkka turpoaa taas entistä isommaksi ja joitain verisuonia taitaa katketa, kun hyytelömäiseen jalkaterään on illalla vaihtunut sininen väri. Eipä auta silti kuin laittaa herätyskello taas 5.45 soimaan ja nukkumaan.

Haluatko pusun?

Seuraavana päivänä paistaa minulle jo aurinkokin. Toinenkin hieho poikii ja saan sen lypsettyä. Laulan sille poikien nukutuslauluja, silitän ja rapsutan. Hieho alkaa rauhoittua. Uskallan hieroa ja pehmennellä utareita. Ilokseni huomaan, että jännitys lähtee ja maitoa alkaa virrata. Toinen ilontunne tulee kun huomaan tietokoneelta, että hapoille ja kipeäksi asti hieromat käteni ovat tehneet hyvää työtä. Solumäärät on laskeneet, eikä tarvitse enää näiden lehmien kohdalla pelätä utaretulehduksia. Uusi haaste on kuitenkin yrittää nähdä kaikkien 190 lehmän tila yhtäaikaa. Pitäisi osata nähdä eläimen voinnista ja utareista, mitkä hiehot täytyisi siirtää tutustumaan robottipuolelle ja milloin. Hiehot saavat olla kasvaa rauhassa oman sonnin kanssa, niin emme pysty tarkkaa tietämään, milloin ne ovat tulleet kantaviksi. Onneksi taas saan Eskon kaveriksi. Pyöräytämme koko ketjua eteenpäin. Viemme pikkuvasikoita vanhaan navettaan isompiin tiloihin ja sitten taas jokaisesta aitauksesta isoimmat seuraavaan aitaukseen, ja kolme hiehoa lehmien sekaan. Ensi viikolla sitten lisää. Seuraavana aamuna navettaan saapuessani yksi pikkuinen kirmaakin ruokintapöydällä. Taisi olla liian pieni siirrettäväksi, mutta saipa pienen seikkailun aamutuimaan...

pienet apurini

Olo aika väsynyt ja stressaantunutkin. Mielessä paljon asioita, mitä ei normaalisti pyörittele tai kanna niistä vastuuta. Sängyssä vielä mietin muistinko tarkastaa kaikki juomakupit ja altaat, että ovat varmasti puhtaita ja meneekö kaikkien maidot oikeaan osoitteeseen ja onko kaikilla tarpeeksi ruokaa yötä vasten.
Silmiä avaava ja haastava viikko oman mieheni mielensopukoihin ja päivärytmiin. Voisipa olla hyvä asia, että voisin jo ottaa osani tästä kantaakseni. Tiedolla ja totuttelulla pääsisi stressistä ja huolestakin:) Puuttuhan tästäkin huolehtimsmäärästä suurin osa tilan asioista. Kaikki kirjanpidot, eläinten ruokinta asiat, tarvikkeiden, täysrehujen ja kuivikkeiden tilaukset, koneiden huollot ja rehukeskuksen rakennustyöt ja siihen liittyvät asiat ja tietenkin itse eläinten ruoka ja sen viljely... Mutta joka tapuksessa. Nyt iloitsen, että saan palata sunnuntaina aamu kuuden joogarytmiin ja lomittaja huolehtii meidän lehmistä täyden koulutuksen avuin!

Eläimellistä elämää

Maatilla eläessä monet elämän isot ja normaaliympyröissä peitellyt asiat ovat osa arkea. Mitään ei voida peittää, kaikki on nähtävissä myös lapsille, niin kuin maaseudulla usein on totuttu. Syntymät ja kuolematkaan ei samanlailla pelota, kun niitä on nähnyt pienestä pitäen. Kuitenkin vieraille lapsille poikiminen tai lemien kiimat voivat olla hyvinkin pelottavia kokemuksia ja aikuisille rujoja, karuja ja ehkä hävettäviäkin.

Ruokaa!

 

Sadan lehmän tilalla poikimisia on noin 10/ kuukausi. Monet lehmät poikivat öisin, jolloin amulla, kun tulemme hommiin, löytyy pieni vasikka poikimakarsinasta jo nuoltuna puhtaaksi. Nuolenminen on tärkeä toimenpide molemmille, sillä siinä emo siirtää kielellään vasta-aineita uudelle tulokkaalle sekä puhdistaa vasikan kalvoista ja muista syntymä eritteistä. Lehmä samalla kerää itselleen kalvoista arvokkaat ravinto-aineet takasin. Lehmä nuolee myös maasta kaikki limat ja veret pois luonnollisenkin käyttäytymisen takia, ettei mahdollisille saaliseläimille kantautuisi hyvää hajujälkeä. Syntymä ei tosiaan ole mikään mielikuviemme kaunein tapahtuma. Monet lehmät haluavat poikia seisten, joten vasikka putoaa n. puolentoista metrin korkeudesta lattialle ja verta lentää. Mutta se on hyvä. Pieni tömähdys saa vasikan heti vetämään kehkoihinsa happea ja hengitys alkaa sujua. Lehmän takamuksesta jälkeiset roikkuvat jonkun tunnin, joskus päivän ajan, ennen kuin ne tipahtavat pois. Näin ne ovat myös häpeilemättä kaikkien nähtävillä. Kun jälkeiset irtoavat, lehmä syö ne, keräten talteen mm. menetettyä verta ja kalsiumia.

Kerran satuin juuri avaaman oven ja astumaan poikien kanssa sisälle navettaan, kun lehmä pudotti edessämme jälkeiset ulos. Näin pienen kauhun pojillamme, ja tiesin että jotain pitäisi nyt selittää enemmän. Kerroin että," nyt lehmä pudotti eteemme sellaisen vasikan turvapussin, jota pieni vasikka tarvitsi mahassa olleessaan niin, että se pystyi kasvaa isoksi. Nyt kun vasikka on tullut ulos maailmaan, eikä lehmäkään sitä tarvitse, niin se pudotti sen pois." Ilmeet helpottui  ja vanhemman pojan kommentti "hyvä juttu", kertoi, ettei asia enää pelota.

Kaikki ei aina mene kuitenkanaan hyvin. Joskus sitä kiintyy joihinkin lehmiin ja minä kiinnyin Elmaan. En ollut sen ainoa, niinkuin mieheni asian ilmaisi. Elma tykkäsi kaikista ihmisistä ja yleensä kun tuli hommiin, se könysi heti ylös parresta ja tuli luo. Se yritti laittaa päätä kainaloon ja halusi silitystä.. Tämän se teki siis kaikille muillekin, mutta tykkäsin siitä kuitenkin erityisesti.  Kun Elma poiki olin yksin navetalla. Soitin kyllä Valtterin ja pojat avuksi, jos tarvittaisiin veto-apua. Joskus varsinkin hiehoilla, ensimmäinen synnytys on vaikea ja sitä voidaan helpottaa niin, että kun sorkat näkyy, siihen kiinnitetään remmi, josta voidaan auttaa vetämäään silloin, kun lehmä työntää vasikkaa ulos.

Valtteri kätilönä poikimakarsinassa

Synnytys oli kuitenkin helppo ja vasikka tuli joutuin ennen kuin pojat ja Valtteri ehtivät navetalle. Mutta vasikka oli kuollut ja sinertävä. Aloin itkeä ja inhosin sitä, että juuri minun piti olla navetalla silloin, kun tämä tapahtui. Valtteri kantoi käsissään kuolleen vasikan häkistä pois ja vei lehmän lypsylle. Elämään kuuluu syntymää ja kuolemaa ja joskus saman aikaisesti. Minulle, muualtatulleelle, elämän ja kuoleman läheisyys ja mahdollisuus joka päivälle, vaatii edelleen totuttelemista.
Joskus lehmä kuolee tai se joudutaan lopettamaan tilalla ja lähettämään raadonkeräilyyn. Viime kesänä tälläisen tapauksen jälkeen, kun lehmä oli jouduttu lopettamaan ja se odotti kuljetusta pihaton takana, pojat sattuivat paikalle. Alkuun tietenkin pieni järkytys ja kädestä kiinni. Aikamme asiaa tuumattuamme nuorempi kysyi jo lupaa mennä koskemaan ja kävi taputtamassa lehmää kevyesti. Sen jälkeen jo molemmat halusivat antaa lehmälle vielä viimeiset halaukset, koska sitä ei enää koskaan myöhemmin nähtäisi. Kuolema tuli käsiteltyä konkreettisen esimerkin voimin ja uskon, että tämä helpottaa sen käsittelyä. Kaikista aika jättää joskus.


Toinen hyvin näkyvä asia on lehmien kuukautiskierto (21pv). Pihattonavetoissa kun lehmät ovat vapaana, ne pystyvät näyttämään luonnollisin tavoin oman kiertonsa vaiheet. H-hetken lähestyessä ne hyppivät ensin muiden lehmien selkään ikään kuin näyttäen sonnille, että kohta voisi olla hyvä aika astua eli suorittaa siemennys. Yleensä tätä juoksentelua ja hyppimistä on koko kliimaksin edellinen päivä.  Sitten, kun hedelmöittymiselle olisi paras hetki, lehmä jääkin seisomaan alle. Tämä tarkoittaa sitä, että se antaa muiden lehmien hyppiä sen selkään, eikä se yritä päästä alta pois, niin kuin kaikkina muina päivinä. Mutta niin kuin ihmisetkin, niin eläimetkin ovat omanlaisiaan. On myös joitain niin arkoja lehmiä, jotka ei uskalla hyppiä toisten lehmien selkään saati antaa niiden hypätä omaan selkään. Silloin on vain seurattava niiden muuta käyttäytymistä: huuteleeko se enemmän, onko se muuten aktiivisempi ja erittääkö se limaa ja minkälaista limaa. Joskus vain huomaa, että jollain lehmällä veret jo tuli, vaikka mitään erityistä niiden käytöksestä ei ole huomannut. Kirjaamme siksi kiimakalenteriin ylös sen päivän kohtaan, että V eli veret ja näin tiedämme suurinpiirtein, koska kyseinen lehmä olisi siemennettävä ensikierrolla. Jokaisen lehmän kiimakierto on siis tiedossa ja ylhäällä tietokoneella, josta sitä seurataan.


Nämä ovat osa maatilojen arkipäivän asioista. Kauhuissani kuuntelin vanhan Pajulan ruokapöydässä seurustelumme alussa, jossa joku sattui sanomaan ohimennen isäntäväelle että:" hei, nyt muistin aikaan. Tanskulla nro. 562 oli hyvä lima: ohut ja venyvä, pitäis varmaan huomenna siementää tai käyttää sonnilla." Esko nyökkää, ihmiset jatkaa syömistä, eikä kenenkään muun ilme edes värähdä.

Pusu, kiitos!

Maatilan viikko

Rennompaa otetta luvassa. Valtteri vierailee blogistin roolissa ja kirjoittelee maatilan erilaisista päivistä, joka päivälle siis uusi juttu. Koskaan kun ei voi varmasti sanoa, mitä hommia päivä tuo tullessaan...


Maanantai
-herätys klo 7:30 ja aamusärvintä. (navetalla renki tän viikon, paitsi tiistaina)
-navetalle työntelemään rehua lehmien eteen ja yleistarkistus navetassa
-sunnuntaina päälle laitettu maidon näytteen otto pois päältä
-maitonäytteiden purkitusta klo 8-9, suomipoppi soi
-palaveria ja kahvia työmiesten kanssa
-päivän ensimmäinen kaupparatsu soittaa
-käyty etsimässä rakennusmiehille tarvikkeita rehukeskuksen muovitukseen
-salaojakaivon uppopumppu juntturissa (kiroilua), ei jaksa vanha enää pyöriä, vaihdetaan tilalle uusi syönnin jälkeen
-lehmän siemennys, hyvä kiima
-appeen teko lehmille klo 11-12
-soittelivat ja pyytivät karjamatkalle rapakon taakse, kieltäydyin
-ruokintapöydän tyhjennys ja uuden appeen jako
-ruoanlaittoa ja ruokailu 12-13 (pyöräytin itselleni ja rengille mantelikalan uunissa ja lämmitin pottumuusia pakkasesta, panostin ja tein oikein porkkanaraastettakin)
-uusi uppopumppu kaivoon, tyhjennysletku jäässä, suotta vaihdoin uuden... jätin kuitenki kaivoon, ku on keli plussalla, jospa sulais. Pitää muistaa ottaa torstaina pois, ku alkaa pakkaset
-paalikärry perään ja paalien hakuun, samalla reissulla otetaan rehunäytteitä 4kpl seuraavista syöttöön tulevista paaleista
-mennessä viedään salaojitettavalle pellolle pari kieppiä salaojaputkea ja haetaan pajalta o-renkaita vuotavaan kuormaimen liittimeen, tilasin myös uuden poltinkaapelin migiin, kun muistin kerranki kattoa migin mallin pajalla.
-paalien ajua yms. klo 16:30 asti (pihlajanmäki peilijäällä, maha kuralla lastasin paaleja kärryyn ku pelotti valmiiksi se alamäki. no ainahan sitä alaspäin pääsee...)
-rehunäytteiden saatteiden kirjoittelua toimistolla ja karjan tsekkailua. Ei siemennettäviä aamuksi, vaikka onkin mahtiorgiat muutamilla menossa.
-päivän toisella soittelevalla kauppamiehellä oli kans mahdottoman edullista...
-klo 17 sitten kotiin paistamaan muikkuja
-19:30 päivän toivottavasti viimeinen kaupustelija tarjosi melkein ilmasta lehteä
-klo 20 navetalla rehujen työntelyä ja appeen jako, jotta riittää evästä aamuun
-klo 21:30 unta palloon

Tiistai
-herätys klo 5:00
-pihaton yläkerran toimistosta aamukatselmus alas navettaan ja tietokoneelta yön tapahtumien tsekkaus, kaikki valtakunnassa normaalisti (tai ainakin siinä uskossa vielä olin)
-ajolista kourassa pukuhuoneeseen ja siviilit pois. Kotimaisen traktorivalmistajan logolla varustettu haalari niskaan ja navettaan
-antibioottitesti poikineelta lehmältä testilaitteeseen, valmis kolmen tunnin päästä
-maitosuodattimien vaihto ja robottien huuhtelua vedellä
-navetan perällä kuitenkin joku mahdoton hulabaloo ja älämölö menossa. Hieho oli kerinnyt poikia lehmien sekaan ja uudella tulokkaalla oli enemmän hoitajia kuin hulluilla päivillä asiakkaita.
-hieho ja vasikka karsinaan, sekä hiehon lypsy ja vasikan juotto
-parsien putsausta ja robotille ajettavien lehmien vahtausta klo 6-7
-loppujen vasikoiden juotto ja nuorkarjan parsien putsaus
-vanhan navetan hiehojen hoito
-robottien tarkempi pesu ja paikkojen siivoilua
-lehmille lisää apetta vaunusta
-päivällä tulevaan teuraskyytiin eläinten valmiiksi otto häkkiin
-klo 9 toimistoon kikkailemaan tietokoneella. Ei ollut aamulla testiin laitetulla lehmällä antibioottia, maidon uskalsi kääntää kohti meijeriä
-metsä-asioiden hoitaja soitti ja varmisti luvan hyväksyä ensitalven harvennuskaupat, lupa myönnetty
-klo 9:30 säilörehutorni kauppias saapuu esittelemään tuotettaan, pähee laitos.
-noin klo 11 ruokailua kotosalla, ruoaksi saatiin hiukset nostattavaa kurpitsakeittoa (chiliä)
-klo 12:30 saapuu teuraskyyti, ei mahtunu ku yks, loput jäi huomiselle
-lehmien appeen teko 12:30-13:30
-pesuaine-kauppias tavoitteli, en vastannut
-umpeenmenevien lehmien lypsy ja umpeenlaitto sekä siirto umpiosastolle
-rekka toi kuorman hirsiä kauhavalta, kuorman purku. Kuski noitui navigaattoriaan ku neuvoo kuulemma minne sattuu
-klo 15 vasikoiden yksilöhäkkien putsaus likaisista kestokuivikkeista Eliaksen kanssa. Pauliina ja Joonatan hoitavat iltanavetan
-uuden appeen jako lehmille
-klo 16 vanhan navetan hiehojen hoito
-pikku apurille tuli rupsun mukana kakka housuun, kotiin pesulle... (pitikin villitä)

toimistoa

-navetalta tuli soitto, joku lehmä luuli olevansa korkeushyppääjä, mutta usko loppui puolivälissä kesken. Siellä se killui mahansa varassa aidan päällä. Eiku lehmän takapotkasta kiinni ja uuden kyykkäyksen maailman ennätyksen kimppuun... Ei muute liikahtanutkaan... aidan purkuhommiksi meni ja lehmä vapaaksi...
-aamulla poikinut hieho venkoili myös, lypsettiin se sitten yhdessä
-klo 17:30 poikien kans toimistoon ja kirjaamaan syntymä, teuras ja umpeenmenot Ammu-ohjelmaan.
-klo 18 kotiin
-klo 21:35 unta palloon


Keskiviikko
-robotti soittaa yöllä 23:30, mukamas tuntematon eläin robotilla, naapuristako lie kylään tullut. Vaatteet niskaan ja pihatolle. Robotin tunnistin häröilee, korjautu säätöhommilla. Pitää muistaa tilata varalle uusi jos vaikka päästää savut joskus...
-klo 00:20, paikkani sängyssä on näemmä vallattu pikkumiesten toimesta, kömmin kuitekin sekaan
-herätys klo 6:00
-tarkotus aamujoogaata, mutta teuraskyyti tuleekin jo kahdeksalta. Nilkkakin on kyllä vähän kipeä... Vähän aamupalaa ja kahvettia, suunnitellaan päiväksi pihamaan siivoilua.
- klo 7:00 navetalla aamutsekkaus ja rehujen työntely lehmille, uus vassu näyttäs voivan hyvin
-hiehoilla ape vähissä, jotkut yksilöt huutavat kuin eivät ois ruokaa vuoteen saaneet, laitan appeen sekoittumaan ennen teuraskyytiä
-huomiseksi luvattu pakkasta ja yksi traktoreista näkyy seisovan vannetta myöten syystulvassa,
meinasin siirtää kuivemmalle, mutta oli näköjään akusta virta lähtenyt talvilomille. Sulaahan se routa ennen rehuntekoa... Tuumin ettei jouda ennen teuraskyytiä lataamaan akkua.
-toinen lähtevistä lehmistä oli kadottanut toisen korvamerkeistään, täytyy kirjoitella tilapäismerkki toimistolla
-klo 8 saapuu kyyti ja eläimet autoon
-hiehoille appeen jako
-klo 8:15 puhelin soi, katsoessani soittajan nimen muistan, että tänäänhän oli työterveyshuollon käynti klo 8-11, nooh mitäs pienistä, siirretään hommat huomiselle
-kierrellään tth-tyypin ja avustavan agrologin kanssa navettaa ja tutkaillaan työtapoja, kunnossa oli. Lopuksi kahviteltiin ja turistiin toimistolla mukavia.
-pari ynnykkiä siemennetty, toinen vastusteli, ranne hellänä sai puristella
-klo 11:30 ruokailu, kasvisnugetteja, nuudeleita ja salaattia
-kiitolinja toi lavallisen tarvikkeita
-klo 12:30-13:30 lainaruohonleikkurin palautus vanhemmille ja sieltä peräkärryyn vanhaa elektroniikkaromua (viedään huomenna kuorma kierrätyskeskukseen), kotoa myös aimo läjä vuoden aikana kertynyttä roipetta kyytiin.
-klo 13:30-15:00 lehmien appeen teko ja vanhaan navettaan pyöröpaalin vienti (housujen vasemmassa taskussa näköjään reikä, puhelinkin oli siellä ainakin joku aika sitten... jäi instagrammit ja iltalehden lööpit tarkistamatta... rypsin valuessa apevaunuun on hyvää aikaa joutavuuksiin)
-järjestelin eilen tulleet hirret talvisäilytykseen ja keräilin pihamaalta talteen leluja yms rojua ja järkkäilin uuden rakennuksen ympäristöä, huomenna loppusiivous
-hain sisältä puhelimen josko sais paikannettua kadonnutta luuria. Pihamaalla on kyllä yks hillitön rapakko, siellä se kuitenkin köllöttää
-klo 16 luuri löytyi vanhasta navetasta (pahus, ei saanut uutta megahienoatehokasta älyluuria)
-kotiin kahville, Pauliinalla tänään opetuksia, miesten ilta siis tiedossa
-klo 22:00 appeen jako ja navetan tilanteen tarkastus, kyllä ne yön taas pärjää
-apevaunun edessä oleva traktori sylki sisuksistaan mustia kuminkappaleita, tuulettimen hihna oli tullut tiensä päähän. Aamulla jatkamme siis siitä...
-23:00 unta palloon


Torstai
-herätys klo 6
-navetan toimistoon ja tietsikalta karjan tsekkaus, kuukausittaisten maitomäärätietojen ilmoitus karjan tarkkailuun, ei siemennetäviä tälle päivää
-traktorin pajoitusta, uudet remmit koneeseen ja taas ärjyy
-klo 7:30-8:30 umpeenmenijöiden häkkien pesua painepesurilla
-puolentunnin tehopalaveri raksalla työmiesten kanssa
-kylällä hoidettavien asioiden lista kasvoi taas mahdottomiin sfääreihin, Pauliina luopui mielellään mahdollisuudesta nähdä edes vähän sivistyksen häiventä, lähdin siis kylille.
-klo 10-13:30, kruisailua keskustassa luu ulkona, viety elektroniikkaromut kierrätykseen ja haettu mm. lautaa ja erinäisiä rakennustarvikkeita. Heitetty myös pikkuveli pyhäsalmeen, lähtee talvea pakoon siperiaan...?
-autolla huristellessa tilasin mm. uudet nastarenkaat lava-autoon, varahihnat traktoriin, lisää energialiuosta ja seleeniä lehmille, sekä juttelin pankkineidin kanssa rehukeskusasioista
-klo 13:30 kotona kuorman purku ja jatkettiin rakennuksen ja pihamaan törkyjen siivoilua poikien ja paun kanssa
-tsekkasin meiningin navetalla (hyvä boogie) ja työntelin rehua lehmille klo 15 sekä jaoin loput eväät vaunusta, tänää ei tulekkaan appeen tekoa, huomenna molemmat aamusta
-nostelin purupaaleja lisää sisälle navettaan
-roskien yms. vientiä ja rakennuksella puuhastelua klo 18:30 saakka (ruoja että on tuo pikkupakkanen näi alakuun kylymä)
-toimistossa vielä lehmien tarkkailua ja sitten kotiin
-klo 21 unta palloon



Perjantai
-nousin sängystä klo 8, meni pitkäksi.. (varmaa nähny unia juuri julkistetusta uudesta Valtrasta, kun nui nukutti)
-tietokoneelta ja toimiston ikkunasta pihaton tilanteen tsuumailua, ei siemennettäviä tai muutakaan ihmeellistä
-lehmien appeen reseptin viilausta
-appeen työntely lehmille, vasikalle korvamerkkien laitto
-hiehoappeen sekoitus, samalla kun vaunu jauhoi evästä pienemmäksi laitoin sen jäätyneen traktorin akun lataukseen ja vaihoin pihaton pukuhuoneeseen loisteputket, ei mene enää aamusin vahingossa naisten farkut jalkaan...
-lehmien appeen teko (appeeseen tulee siis 4kpl pyöröpaaleja yht 5000kg, täysrehua, rypsirouhetta ja kivennäistä sekä vähän vettä)
-robottihuolto-urani aikainen asiakas soitteli ja kyseli kompuran purkuohjetta
-robotin harjapesun letkussa reikä, paikkasin
-lehmien juoma-altaan uimuri oli kadonnut parempiin suihin, leikin putkimiestä ja sompailin uuden paikalleen, vuotaa pirulainen
-pajalta hakemaan tiiviste uimuriin, vein samalla kyntökoneen konehalliin sekä pajalle joku päivä sitten tulleet tarvikkeet
-pellonvuokraaja soitteli ja kyseli lupaa kaivaa maalämpöputkia peltoon, piästiin soppuun
-pajalla muistin kattoa asuntoauton mallin ja speksit talvirenkaita varten, soitin uudet
-ruokailu klo 12-14:30, riisiä sekä pinaatti-linssi-curry härpäkettä
-puhelinkaupustelijalla oli edullisia ensiapuvermeitä, kerroin asian olevan jo kunnossa, uskoi kerralla
-postimies kiikutti uudet laakerit lava-autoon, saa senki vihdoin tulille
-asentelin pihatolla uimurin lopulliseen iskuun
-rekka toi uudet isommat pyöröpaali-pihdit, nyt saa kunnolla käpälöityä
-seuraava rekka toi ensikesän pyöröpaalimuovit ja verkot, järjestelin ne nätisti halliin

Appeentyöntely värkki ruokintapöydällä

-raksalta yli jääneet kattopellit metalliromunkeräys laaniin ja jotain härväystä raksalla
-ruokintapöydän puhdistus ja uuden appeen jako
-sähveriin (pienkuormaaja) ledivalojen asennusta, sen verran jo myterötä pihalla iltasin
-haeskelin raksalta tasolaaserin navetan korkojen mittailuun, umpijäässä, sulakoot yön yli
-klo 17 toimistolla, ilmoittelin teuraseläimet ammu-ohjelmaan ynnä muuta pakollista nörttäilyä
-klo 17:30 kotiin
-klo 20:30 käynti pihatolla, meiningin tsekkaus
-klo 21 uneksimaan


Lauantai
-robotti soitteli klo 1:30, epäonnistuneita lypsyjä liikaa, ryysyt päälle ja tsekkaamaan tilanne. Maitoletku oli potkittu irti, samperin maradoonat, klemmarit kiinni letkuihin ja homma jatkuu
-heräsin klo 8, aamupalasta ja sumpit

Maitoletku otti runtua

-klo 8:30-10:00, maksoin tulleita laskuja muutaman viikon eteenpäin ja kirjasin ne kirjanpitoon, karjan tilanteen tsekkailua sekä tilasin lisää täysrehua.
-rehujen työntely lehmille
-eilen jäätyneeksi luulemani laaseri oli edelleen juntturissa, purkuhommiksi meni. Sisältä joku muovilärpykkä oli haljennut, ei toivoakaan että tuota osaa löytys mistään varaosana...
-laitoin etukuormaaja traktorin lämpiämään appeen tekoa varten ja starttailin laturissa olleen traktorin, käynnisty ku palmun alta. Tankattu ja siirretty hivenen viisaammille mestoille odottamaan seuraavaa komennusta
-raksan siivoilua 11-11:30
-klo 11:30-12 ruokailua, tuhannen oudon kasviksen sosesoppaa
-klo 12-13 lehmien appeen teko, samalla lastailin peräkärryyn kuorman pajalle meneviä eristelevyjä
-eristekuorman tyhjennys
-ruokintapöydän putsaus ja uuden appeen jako
-klo 14 kotiin
-klo 20:30 appeen jako yöksi ja päivän navettatapahtumien tarkistus
-klo 21:30 unta palloon


Sunnuntai
-herätys klo 6, aamu apetta itselle
-toimistossa navetan tapahtumien tsekkaus, kiimarintamalla aika hiljasta...
-appeen työntely lehmille
-pajalle laittamaan lava-autoon uudet laakerit etupyörään, vaihdoin myös BrakeMyWindows:iin polttimoita, kun oli lyhtyjä pimeänä. Myös pajan siivoilua ja sumpit
-kuivituskone oli levinnyt aamulla käsiin, ohjaimen purku ja varaosien tilaus. Kuivitus toimii siis jonkun aikaa vanhaan malliin lihasvoimalla
-ruokailu klo 12:30-13:00
-appeen jako lehmille
-klo 14-17 naapurin pojan synttäreillä (nyt on kupu täynnä kakkua)
-klo 17:30-19:00 hiehojen ja lehmien appeiden teot
-toimistolla ensiviikon työvuorolistojen suunnittelua ja vuosiloma-lomittajalle ohjeiden kirjoittelua.

-kaikki hauska loppuu aikanaan, töitäkään kun ei saa ikuisesti tehdä, seuraavat kaksi viikkoa kärvistellään sitten Teneriffalla, se o moro!

Luomua!

Ote Kiuruvesi-lehdessä olleesta artikkelista 13.6.1990, kun Johanna ja Esko olivat aloittaneet Pajulan maatilalla luonnonmukaisen viljelyn.

1990- luvulla yleinen suhde luomutuotantoon oli negatiivinen. Johannan ja Eskon valintaa ihmeteltiin ja kummasteltiin. Vaikka tuosta ajasta on kulunut  24 vuotta, edelleen ihmettelijöitä riittää. Valtteri luennoi pari vuotta sitten luomutuotannosta Pihtiputaalla. Hänelle naureskeltiin yhä ja esitettiin samat kysymykset, kuin hänen isälleen parikymmentä vuotta sitten. "Eihän luomussa mikään kasva, kun lannoitteita ei käytetä." Tai sitten pelkät rikkakasvit valtaavat pellot, kun ei saa edes myrkyttää."

Tänä päivänä luomu herättää tunteita, intohimoja ja inhoa ja asia on paljon yleisessä keskustelussa. Monille luomu on turhaa rahan hukkaa, toiset valitsevat luomua, terveellisyyteen ja puhtauteen nojaten. Luomussa eli luonnonmukaisessa viljelyssä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse viljeltävien kasvien tuotantotavasta. Luomu viljelyn tavoitteena on tuottaa maataloustuotteita sellaisin valmistusmenetelmin, jotka eivät ole haitallisia ihmisten, eläinten, kasvien tai ympäristön hyvinvoinnille ja terveydelle. Samalla edistetään luonnon monimuotoisuutta sekä luonnonvarojen suojelua(http://www.mtk.fi/maatalous/luomutuotanto/fi_FI/mita_luomu_on/). Luomutuotannon hyödyistä ja haitoista on yhtälailla saatavissa erilaisia ja vastakkaisiakin tutkimustuloksia. Tässä kirjoituksessa en voi kertoa, kuin ne faktat, mitä omalla tilallamme on havaittu ja myös ne ajatukset ja tiedot, mihin meidän valintamme pohjaa. Kyselyitä luomusta ja tuotantotapaeroista tulee myös meille aika paljon, joten ajattelin kertoa meidän näkökulman asiaan täällä blogissa.

Herne-, kaura-, vehnä-kasvustoa heinäkuussa

Kasvinviljelyssä luonnonmukainen viljely tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että se, mitä pellosta on otettu, pyritään se sinne myös palauttamaan.  Meillä se toteutuu karjanlannan ja typensitojakasvien avulla. Typensitojakasveja ovat meillä nurmissa eri apila-lajikkeet ja herneet. Keväällä kevättöiden aloittamista täytyy malttaa odottaa ja mennä kylvövalmisteluihin pellolle vasta, kun maa on oikeasti myös syvältä lämmin. Näin taataan kylvettävälle kasvustolle paras mahdollinen alku kasvuun ja mahdollisuus selvitä kasvun kilvasta voittajana. Rikkakasvit kasvavat vauhdilla viileässäkin maassa. Luomussa kylvetty kasvi jäisi herkemmin rikkakasvien jalkoihin, kun sillä ei ole  apulantaa vauhdittamassa kasvua. Luomutuotannossa käytettävä kylvösiemen, on myös viljelty luomuehtojen mukaan.

Tavanomaisessa viljelyssä ongelmarikkakasvit tarpeen tullen tapetaan myrkyttämällä, jolloin viljeltävän kasvin on helpompi kasvaa viileässäkin maassa. Suurimman osan rikkakasveista luomusiemenen myöhäinen kylvöajankohtakin voittaa, mutta joitain, esimerkiksi ristikukkaisiin kuuluvan peltokanankaali on kerättävä käsin.  Kävelemme porukassa keväällä viileällä kelillä tai aikaisin aamulla pellolla, jolloin voikukat eivät ole vielä aueneet. Näin peltokanankaalin kirkkaan keltaiset kukinnot näkyvät. Juurineen otettuina olemme saaneet senkin pidettyä hyvin kurissa.

Luomussa käytämme apuna myös viljelykiertoa. Esimerkiksi säilörehunurmien viljelyssä on käytössä neljän vuoden kierto. Joka neljäs vuosi nurmi kynnetään ja pidetään yksi vilja/herne vuosi. Eri kasvilajit käyttävät maasta eri ravinteita, joten vaihtelu parantaa kasvua ja tasaa maan ravinnepitoisuuksia. Pelkästään viljaa viljelevillä tiloilla viljelykierto on ensiarvoisen tärkeää, jotta väliin saadaan kylvettyä näitä typensitoja kasveja, joita viljat eivät ole.

Luomussa ravinteena on myös mahdollisuus käyttää viherlannoitusnurmea. Annetaan apilanurmen kasvaa ja kerätä typpeä maaperään, mutta jätetään kasvusto keräämättä, jotta se jää ravinteeksi peltoon. Meillä tämä on aika vähän käytössä, jotta saadaan kerättyä riittävästi karkearehua ruokittavien eläinten tarpeisiin.

Kivienkeräystä

Luomuun siirtyminen palautti elämän pelloille. Ravinteikas humuskerros oli ollut "tavallisen tuotannon aikana" vain noin 5-10 sentin paksuinen, eikä pieneliöitä näkynyt. Tällä hetkellä peltojen humuskerros on lähes puoli metriä ja pieneliöitä löytyy lähes kahden metrin syvyydestä. Tavanomaisessa tuotannossa käytettävät rikkakasvien torjunta aineet ja lannoitteet tappavat samalla maan pieneliöstöä. Pieneliöt estävät maata tiivistymästä ja vaikuttavat maan kuohkeuteen mönkimällä mullassa ja saaden näin aikaan pieniä ilmareikiä. Tavanomaisesti viljellen kylvön yhteydessä maahan kylvetään myös apulanta. Tällöin kasvien juuristolla ei ole kuitenkaan tarvetta mennä syvemmälle, kun kaikki tarpeellinen on siinä pinnassa. Näin juuristo jää matalaksi ja kasvusto on riskialttiimpi kuivuudelle kuin sateillekkin. Rankkojen sateiden sattuessa tavanomaisesti viljelty pelto ei enää ime vettä, kun maaperä on niin tiivistynyttä, siellä kun ei ole sitä matojen ja kasvien tekemää luonnollista "salaojitusta". Luomussa suositaankin syväjuurisia kasveja, jotka omalta osaltaan kuohkeuttavat maata tunkeutuessaan syvemmälle.

Tavallisella tuotantotavalla vaikeisiin sääilmiöihin voidaan osaltaan vastata levittämällä uusi annos apulantaa. Apulannan sisältämä  fosfori, mikä on kaiken kasvun edellytys, on kuitenkin louhittuna loppumassa maapalloltamme ja jo n. 25 vuoden aikana Suomen Siilinjärven ja Soklin louhoksista.  Tämä on meille erityisen painava syy viljellä maata luonnnonmukaisin ehdoin. Tuntuisi väärältä viljellä itse täysin tehoin ja jättää seuraaville sukupolville vain tyhjät pellot ja huimiin hintoihin, tai jo saavuttamattomiin nousseet lannoitteet.

Vaikka viljelijän päätavoite olisi saada tuotettua tuotteensa mahdollismman ekologisesti kestävällä tavalla, uskon itsekin luomutuotteiden puhatuden vaikutuksiin meissä ihmisissäkin. Voi on voita  ja kovaa rasvaa luomunakin, eikä se terveelliseksi muutu luomu nimen lisätessä. Silti uskon, että medän on myös hyvinvoinnin kannalta parempi syödä luomuna tuotettua ruokaa. Ei voi olla huono asia syödä kasvi, minkä siemen on jo luonnonmukaisesti kasvaneen kasvin siemen. Se on kylvetty hyvään ja ravinteikkaaseen maahan, eikä sitä ole myrkytetty tai keinolannoitettu. Näin kasvikin on saanut kasvaa omaa tahtiaan keräten maasta niitä oikeita ravinteita ilman myrkkyjen jäämiä. Jalostettavissa tuotteissa ero vain kasvaa, sillä luomutuotteiden valmistuksessa on paljon tarkemmat säädökset tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna.

Koska meillä on maitotila. Luomuun kuuluu myös eläinten hyvinvointi asiat. Esimerkkinä muutamia eläinten pitoon liittyviä asioita. Tilaa ja luonnonvaloa eläimillä täytyy olla luomunavetoissa enemmän, kuin tavallisella tilalla. Eläinten täytyy saada kesäisin laiduntaa pelloilla ja talvi aikaankin päästä ulkoilemaan. Eläinten sairastuessa esimerkiksi tulehduksiin, annamme eläimelle yhtälailla antibioottia, eläimen sitä tarvitessa ja eläinlääkärin määräyksestä. Maidon varoaika, eli aika siitä, kun maito on antibiootista puhdasta ja valmista meijeriin laitettavaksi on kuitenkin kaksinkertainen tavanomaiseen maitoon verrattuna.

Tässä pieni siivu meidän näkökannasta isosta luomutuotannon asiasta. Eviran luomuohjeisiin voi tutustua osoitteessa

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/lomakkeet+ja+ohjeet/luomu/

Herne oli korjuun ajankohdalla n. 170cm pitkää

 

Ajatuksia isäinpäivän alla

 Näin isäinpäivän alla pieni kirjoitus isästä ja ajatuksesta, jonka häneltä kauan sitten sain.
Isäni on rohkea, positiivinen ja kannustava mies. Aina olen saanut isältäni tukea, ihailua ja kannustusta eteenpäin. Isäni on ehkä valtavirran miesajattelusta poikkeava mies. Ei käytännöllinen, eikä käsillä tekevä, ei jurottaja, puhuu paljon ja kaikille ja nopeasti syvällisiä. Laulaa, tanssii, soittaa ja heittäytyy naurunalaiseksikin. Lapsena kotona ollessamme luki meille runoja ja otteita elämän filosofisista kirjoistaan,  ja sanoi että:" mietippä tätä!" Tai sitten isä tuli viulu kädessään ja pyysi ottamaan sellon ja soittamaan yhdessä..

Minulla on kaksi hetkeä tässä noin kolmekymmen vuotisessa elämässäni, jotka nousevat päällimmäisiksi ajatellessani isää. Toinen hetki on häissämme, joissa isä luki papin sijasta Rakkauden ylistyksen. Se oli kaunis ja hyvin liikuttava hetki. Tuttu teksti tuntui uudelta ja erilaiselta isän sen lukiessa.

Toinen asia on taas herätellyt minua ajattelemaan monissa eri vaiheissa. Olin opiskelija ja käymässä viikonloppua vanhempieni ja siskojen luona. Monesti meillä oli taipumus siskojen kanssa väitellä/ riidellä perjantai iltana, kun olimme taas kaikki paikalla. Tuossa hetkessä oli äitimmekin mukana. Taidettiin syyttää äitiä aika porukalla tietyn laisesta ajattelusta ja asenteesta. Luulimme puolustavamme isää, mutta isä suuttuikin meille ja sanoi: "Ei teillä ole oikeutta sanoa äidille noin, ette te tiedä, kuinka pitkän matkan hän on jo tuohon pisteeseen tehnyt!
Minun nuoruusvuosieni pysäyttävin hetki ja lause.

Kuinka sitä voisi olla arvostelematta, syyttämättä tuomitsematta ihmisä jonkun yksittäisen teon tai ajattelun takia! Sen jos jotain haluaisin jättää ajatusperintönä lapsilleni. Tarvitsemme ymmärrärrystä toisistamme silloinkin, kun emme ymmärrä ja tiedä kaikkea. 

Isä ja minä