Onneni maalla

Polkuni maatilan emännäksi kun ei ole ihan tavanomaisin, eikä elämäntapani ja ajattelunikaan ehkä tyypillisimpiä stereotypiselle emännälle, niin ajattelin, että minun olisi hyvä kertoa ensin jotain itsestäni.

Olen nyt 28 vuotias ja alunperin Etelä-Pohjanmaalta Nurmosta. Minulla on kolme siskoa, jotka asuvat eri puolin Suomea ja yksi tällähetkellä Espanjassa. Olemme kasvaneet tiiviisti yhdessä vaikka persooniltamme olemme hyvin erilaisia. Tärkeitä asioita itselleni on liikunta ja terveellinen elämämäntapa, jotka antavat iloa ja energiaa. Rakastan kauneutta, rauhaa, tilaa, luontoa ja järjestystä.

Ihan viime aikoina joogaohjaajani Anne Nuotion blogia lukiessani ja jutellessani onnellisuudesta ystäväni kanssa, tajusin yhteyden maaseudun ja onnellisuus ajatteluni välillä.. Isovanhempani olivat aikanaan maanviljelijöitä Kauhavalla.  Olimme paljon lapsena tilalla ja autoimme, mitä pystyimme, mutta saimme myös vapaasti leikkiä tilan ympäristössä, pelloilla, vanhassa navetassa, metsässä yms. Koin, että siellä oli vapaus.

Jo lapsena olin aamuvirkku ja heräsin monesti ensimmäisenä mummolan vintiltä. Kömmin alas herättämään mummun ja pyytämään niitä sokerihuurrettuja riisimuroja, joita emme kotona saaneet syödä. Mummu keitteli rauhassa aamuteetä ja juttelimme ja katselimme ikkunasta lintuja ja heräilevää luontoa. Pienen tytön silmin siellä oli onni ja rauha.

Ei siis vaatinut paljon, kun tapasin mieheni Helsingissä ja hän kertoi mistä oli ja mitä teki työkseen. Lähdettyään takaisin viikonlopun vietosta sain kuvia sähköpostiini paikasta, mistä hän oli kotoisin. Yhdessä kuvassa pellolla seisoi lempilintuni, kurki. Ja kun tulin ensimmäistä kertaa käymään Lapinsalossa, tunsin sitä samaa rauhaa ja onnea, mitä jo lapsena mummollassa olin kokenut. Halusin tulla tänne, vaikka en tiennyt maatilan elämästä mitään, pelkäsin eläimiä ja siitäkin huolimatta, että koin vahvasti olevani sekä koulutukseltani että identiteetiltäni tanssija. Päädyin siihen, että minulle ei riitä se, että rakastan tanssin ja liikkeen antamia fyysistä nautintoa, mutta muuten elämästäni puuttui joku iso osa. Kaikkea ei voi saada, mutta se olennainen pala on opittava ensin löytämään ja sitten seurattava sitä, vaikka se veisi pois siltä tutulta ja sunnitellultakin tieltä.