Kesä taitaa alkaa. Taimet vaihdettu vahvempaan multaan, odottamaan kasvihuoneeseen pääsyä, elämä siirtynyt terasslle ja ulos. Pääskyset tuli, käki kukkui ja ensiviikolle on luvattu hellettä. Välillä ollaan haettu taimikuormia ja yhdessä istutettu puiden ja pensaiden alkuja. On kerätty kiviä uusien nurmiekoiden tieltä ja vain keinuttu, potkittu palloa ja leikitty hiekkalaatikolla. Muutamana päivänä olemme kiivenneet Joonatanin kanssa ukin ja mummun katolle, katselemaan maisemia. Eilen viimeksi istuskelimme katolla, tai oikeastaan makoilimme nuohoojan tikkaiden yläpuolella. Katselimme pilviä ja kuuntelimme ääniä. Siinä Joonatan sitten nousi ja katseli alas ja sanoi: "äiti, katso kuinka kaunis maailma!"
Kunpa pystyisi katsoa maailmaa niin, että se olisi kaunis keskeneräisenäkin! Monesti huomaan katsovani asioita joko niin, että häiritseepä nuo heinät tuolla silmää- pitäisi mennä kitkemään tai kuin katsoisin jollain laseilla, joilla näkee 5 vuoden päähän.. Ja samalla vielä ajattelen, että kyllä sitten on kaunista, kun tuo hökkeli on tuosta purettu ja nuo taimet kasvaneet.. Liian paljon on muttia elämästä nauttimisessa. Onneksi on noita pieniä, jotka näyttävät ja kertovat sen meille niinäkin hetkinä, jolloin itse emme niitä näe!!!
Joku suuri odotuksen tunne on kuitenkin joka keväänä. Sitä miettii minkälainen kesä sitä on tulossa ja mitä kaikkea sitä tapahtuukaan.. Muutaman viikon päästä meilläkin elämä muuttuu, kun ensimmäiset kesätyöntekijät aloittavat.. Kun hiljaiseloa on kstänyt koko talven, on aina mukavaa, kun tila täyttyy ihmisten hyörinästä ja moni asia menee eteenpäin.. Tänäkin kesänä meille tulee 8 kesätyöntekijää. Osa maatilan töihin ja osa minulle kotiavuksi.
Olin seurustelumme aikaan itsekin täällä kesätöissä. Meille muodostui kesätyöntekijöistä pieni tiivis ryhmä. Nukuimme kaikki aitan yläkerrassa, teimme paljon töitä, mutta pidimme myös hauskaa. Erityisen lämmöllä muistan kesästä monet lenttis matsit iltaisin ennen saunaa, sateenropinan aitan kattoon ja Johanna- anoppini ja Anni mummon järjestämät pihakahvit milloin rehunteon päättymisen milloin eläinten uloslaskun tai muun sellaisen kunniaksi... Se oli ihanaa yhteenkuuluvuutta ja ihanaa yhdessä tekemistä.. Viimevuonna sain nähdä jotain samaa meidän kesätyöntekijöillämme ja toivottavasti myös ensi kesä tuo sitä hetken yhteisöllisyyttä, iloa ja yhdessätekemistä tänne muutoin niin hiljaiselle maatilalle;)!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti