Syvyyksiä

                                                                                            Kuva: Eeva Rantala

" Yö värähtelee

tähtien taajuudella.

Sanantuojat ovat tehneet tehtävänsä

                                        ja menneet.

Ne kertovat minulle itsestäni

ja tiedän ettei siinä ole kaikki

siinä ei ole minusta kaikki:

olen enemmän.

Myös elämästä ne kertoivat

            ja elämä on paljon enemmän

Minun toivoni on siinä

ettei tässä ole kaikki,..."

                                                                                          ote  Eeva Tikan runosta

Läheinen perhetuttumme Jouko Ikola luki tämän runon minulle ylioppilas juhlissani. Lauantaina siitä tulee kuluneeeksi jo 9 vuotta. Olen monesti kaivanut tämän runon tavaroideni seasta ja lukenut sen. Ja se on antanut lohtua ja uskoa niinä hetkinä, jolloin oma usko itseen ja omiin kykyihin on vähissä. 

Tiedän olevani syvällinen ihminen, joka jää pohtimaan ja miettimään pieniäkin asioita. Liiankin monet asiat otan äärimmäisellä vakavuudella vastaan ja sisimpäni värähtelee jo pienistäkin asioista. Jo lapsena jäin korvat auki kuuntelemaan venhempieni ja heidän ystäviensä syvällisiä keskusteluja ihmisestä ja elämästä. Silloin jo koin, että tuntuu vaikealta vain juosta elämää eteenpäin kevein jaloin,  kun tässä elämässä ja ihmisessä on niin paljon syvyyksiä, mitä pysähtyä katsomaan.

 

 Välillä ihmettelen, kuinka paljon täällä maailmassa keskitytään vain kuoreen. Ihmisten seassa liikkuessa korviin nousevat vain keskustelut ulkonäköpaineista, toisten ihmisten tekemisistä tai tekemättäjätättämisistä. Onko kiireen syy vai kykenemättömyyttä kohdata toinen, mutta liian usein ihmiset myös hautautuvat saavuttamattomiin, kun joku toinen olisi lähellä ja valmis antamaan aikaa.

 Ja kuitenkin meissä kaikissa on paljon enemmän kuin miltä me tai kotimme näyttää  ja elämä on paljon enemmän, kuin mitä teoistamme voi katsoa. "Meillä on niin monta matkaa elämässä kuljettavana ja se pisin matka, on matka omaan itseensä.": Jouko Ikola